Pelastettu Näkövammaisten kirjaston alasajosta keväällä 2015, kun kirjasto päätti hankkiutua eroon kaikista näkeväinkirjoistaan - heittämällä ne roskalavalle. Minulle tuli kolme täyttä autolastillista kirjoja, eikä kotini ole vieläkään ennallaan.
Helmikuinen synttärisankari ei valitettavasti saa minulta ensimmäistäkään toivekirjaansa, mutta toiveissa näkyi kuitenkin olevan yksi Kiinaan sijoittuva matkakirja. Tämä on lähin mitä minulla on tarjota.

Aloin lukea ja ihmettelin eikö ulko-ovissa ollut lukkoja, vai miksi niitä pidettiin aina auki, jos kerran oli riski, että kuka tahansa ovikellon soittelija vaan marssii suorinta tietä sisään kelloa soitettuaan?? Aivan sietämätöntä menoa aidon suomalaisen näkövinkkelistä. Porvoossa kiinalaisturistit kuulemma painelevat kaikista lukitsemattomista porteista ja ovista sisään vanhassa kaupungissa, koska luulevat, että se on joku turistien huvitukseksi pystytetty valekaupunki ja ihmiset taloissa näyttelijöitä. Kävelevät kuulemma sisään, hypistelevät tavaroita ja ottavat toisistaan poseerauskuvia. No, jos Kiinassa voi kävellä kenen tahansa luo kylään, niin turistien pöljää käytöstä on helpompi ymmärtää, mutta tuntuu kummalta että missään maassa tuo olisi joku normi.
Jaha, myöhemmin selitettiin, että päästäkseen lähetystöalueelle, jossa Kaurinkosket asuivat, kiinalaisten piti todistaa henkilöllisyytensä, mutta silti ihmettelen tätä avoimien ovien politiikkaa. Kirja on julkaistu vuonna 1978, eli voi olla ettei päde enää. Tässä juuri luin, miten joku oli järkyttyneenä laskenut, että vuodesta 1918 on yhtä pitä aika vuoteen 1970 kuin vuodesta 1970 vuoteen 2022...

En koskaan ole halunnut matkustaa Kiinaan ja kun luen kohtaa polkupyöristä ja niiden liikennesäännöistä piittaamattomista kuskeista, niin olen entistä varmempi. Inhoan polkupyöräilijöitä jo Helsingissä ja odotan vaan sitä ikää kun saan kävelykepin ja voin alkaa huitoa jalkakäytävällä ajelevia pyöräilijöitä. Tai voisin ryhtyä vapaaehtoiseksi liikennepoliisiksi ihan ilman palkkaa, jos saisin kirjoittaa sakkolapun jokaiselle jalkakäytävällä ajavalle pyöräilijälle, joka väittää ettei mukulakivillä voi ajaa pyörällä. Tai joka vaihtaa sujuvasti pyöräilijästä suojatietä käyttäväksi pyöräilijäksi, jos liikennevalot sopivat siihen paremmin. Verenpaine nousee jo vaan heitä ajatellessa!

Turhan yksityiskohtaista oli kerronta minulle, joka en jaksa olla kiinnostunut kiinalaisesta nippelitietoudesta. Luvut loppuivat sivulle 65.

Kirja lähtee kohti Keuruuta. Olen käynyt Keuruun Pöyhölän kurssikeskuksessa riparin, vaikka paikka vääntyi tietenkin meidän suussamme Pölhöläksi...

Hyvää syntymäpäivää!

Sain tämän syntymäpäivälahjaksi kiitos kirjakko!