Kustantajan sivuilta:

”Minulla on teoria: vaikka äly unohtaisi asioita, ruumis muistaa.”

Vuosi 1995: irtisanoutuminen KOMista, Kauas pilvet karkaavat -elokuvan kuvaukset, rakkaan kollegan Matti Pellonpään kuolema, rooli Helsingin Kaupunginteatterin West Side Story -musikaalissa, arki pienen tyttären yksinhuoltajana. Tiivis ajanjakso on näyttelijä Kati Outisen elämän käännekohtia.

Outinen liikkuu ajassa ja kirjoittaa läheltä katsoen elämästään taiteilijana. Kalenterimerkintöjen kautta piirtyy kuva siitä, millaista on omistautua taiteen tekemiselle, elää ruuhkaisia vuosia ja toisaalta ottaa vastaan aika, jolloin työt iän ja sukupuolen vuoksi vähenevät. Mitä reittejä kulkien ovat löytyneet harmonia ja oma tie? "

Karisto, 2021.

Silmiä avaava kurkistus työhön teatterimaailmassa, opin tästä paljon uutta. Lukukokemusta hieman häiritsi tosin se, että täysin sattumalta kuuntelin rinnakkain Martti Suosalon äänikirjaa - näiden näyttelijöiden maailmat sivuavat toisiaan vahvasti, ja menivät osittain mielessäni sekaisin. Pidin Outisen asenteesta elämään ja työhön, joka kyllä kuvautui kirjassa kahtiajakoisena, työtä on välillä selvästi liikaa ja välillä siitä on puute. Henkilökohtaisesta elämästään Outinen avautuu niukalti, yksinhuoltajuus ja suhde tyttäreen sekä vanhempien sairastumiset ovat kirjan aiheina, mutta muut ihmissuhteet loistavat poissaolollaan.
Kaurismäen ohjaamista elokuvista en ole varmaan kaikkia nähnyt, mutta tämän kirjan lukemisen jälkeen haluaisin katsoa uudelleen nekin, jotka olen joskus ilmestymisiensä aikoihin katsonut.

Tämä kirja löysi seuraavan lukijan Tallipihan kahvilan BC-tapaamisesta.

Ja minähän se olin, joka tämän kirjan nappasin. En vaan (taaskaan) ole muistanut tehdä journalia tästä aiemmin...
Outi sen olen nähnyt ainakin parissa Kaurismäen leffassa, joten mielenkiinnolla tartun kirjaan (sitten joskus, aikanaan omalla vuorollaan)...