Sivulta kirjasampo.fi:

Hurja tositarina tytöstä, joka loi toivoa äärimmäisen pahuuden keskelle

Auschwitz-Birkenaun perheleiri on erikoinen poikkeus kuolemantehtaalla: lapsia ei eroteta vanhemmistaan, ja heidän on lupa käydä koulua. Juutalainen parakkipäällikkö Fredy Hirsch uskoo leirille juuri tuodulle 14-vuotiaalle Dita Adlerovalle kunniatehtävän varjella salaista kirjastoa. Kirjat on leirillä ankarasti kielletty, ja niiden hallussapidosta rangaistaan kuolemalla. Henkensä uhalla Dita vaalii aarretta, joka tuo leiriläisille toivon kipinän ikuiseen pimeyteen, pakopaikan kauhusta ja kurjuudesta.

Rohkean lapsen tarina perustuu tositapahtumiin maanpäällisessä helvetissä, jossa rakkaus kirjoihin antoi uskoa elämään.

Tämä koskettava teos on ollut kansainvälinen suurmenestys. Se on julkaistu 30 maassa, ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti 700 000 kappaletta. Teos oli Ison-Britannian myydyin käännöskirja vuonna 2019, ja siitä on suunnitteilla myös elokuva.

(Like)

Varattu Piikulle

Olen lukenut paljon Auschwitziin liittyviä kirjoja ja olen yleensä tykännyt sekä faktasta että fiktiosta. Kuitenkin tartun aihetta käsitteleviin kirjoihin aina hieman epäillen, sillä mietin, tarjoaako juuri tämä kirja minulle enää mitään uutta. Auschwitzin kirjastonhoitaja teki minuun vaikutuksen. Heti kirjan toisella sivulla pysähdyin näihin kahteen virkkeeseen: "Auschwitzissa ei ole lintuja. Ne kuolevat sähköaitoihin." Ajattelin, että siinä on kyllä todella hirvittävä paikka, kun ei näe edes lintuja eikä kuule niiden ääniä. Iturbe kirjoittaa julmuuksista, mutta tekstissä on tapahtumiin lämmin ote. Olen käynyt Auschwitzissa ja suosittelen kyllä kaikille siellä käymistä. Oli todella pysäyttävää nähdä kaikkien hirveyksien tapahtumapaikat itse.

Delennan maahaasteessa sijoitan tämän Argentiinaan. Kirjan lopussa kerrotaan eri henkilöiden elämästä myöhemmin. Muutama heistä päätyi Argentiinaan. En ole Argentiinassa käynyt, mutta olisi siellä kiinnostavaa käydä.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja mukavaa kevään alkua!

Kiitos Saka74 jälleen yhdestä toivekirjasta!

Olen lukenut aika paljon toisen maailmansodan karmeista tapahtumista kertovia kirjoja, ja kuvittelin kestäväni niitä aika hyvin. Tämän kirjan luettuani en ole muutamaan päivään saanut mielestäni televisiosta puolivahingossa näkemääni dokumenttia, jossa ruumiita survottiin joukkohautaan puskutraktoreilla. Ajankohta ei ollut tämän lukemiselle nyt paras mahdollinen, tällä hetkellä ei voi olla pelkäämättä että Ukrainan tilanne laajenee vielä kolmanneksi maailmansodaksi.

Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen poimin tästä Slovakian. Siellä en ole koskaan käynyt, mutta ehkäpä vielä joskus..

Olen varannut tämän kirjan Taryalle, mutta en nyt kiirehdi sen lähettämistä. Eiköhän samaan kyytiin löydy jotain muutakin, toivottavasti kevyempää lukemista.

Tämä saapui jo aikapäiviä sitten vaan tässä on tullut kesäreissuttua siellä sun täällä ja sitten hain Seinäjoelta taavinan ja kirjakettu tuli Oulusta junalla ja bussilla tänne mökille ja toimin muutaman päivän turistioppaana, joten lukeminen ja muut kirjatouhut ovat saaneet jäädä – reissujen patsasvapautuksia lukuun ottamatta tietty ;) Siksi siis näin kamalan myöhäinen journalointi! Vaan nytpä on kohta kiire, sillä kirja on (muun muassa) Paulannin toivelistalla ja voipi olla, että näemme Pukstaavi-miitissä elokuun alussa..

Auschwitzissa ja Auschwitz-Birkenaussa pyörin joskus reilut 15 vuotta sitten kokonaisen päivän puolalaisen oikeustieteen opiskelija -oppaani kanssa. Moni asia sieltä on edelleen tuoreena muistissa/verkkokalvoilla ja Venäjä tekee parhaillaan vastaavaa kansanmurhaa ja hävitystä Ukrainassa, mutta jospa tämän kuitenkin saisi luetuksi nyt. Onhan tässä monta kevyempää välilukemista, Vish Puria, sarjiksia ja Polvan hömppää yms.. Kiitos toivelistakirjasta ja hyvää kesän jatkoa!

Otin tämän mukaani, kun aamulla lähdin päiväseltään käymään Helsingissä hoitamassa asioita. Alkusivut vaikuttivat tutuilta, olin varmaan niitä joskus tässä aiemmin vilkuillut. Enpä ehtinyt reissussa paljon lukea, etenkin kun lukeminen ei bussissa onnistu ja siinä meni neljä tuntia lukuaikaa hukkaan ;) Junamatkailu on siksi minulle mieluisempaa, vaan täältäpä ei ole raiteita :( Merkinnän kuva on aamukahvilta Kampista :)

Olen nyt sivulla 58/446. Eihän tämä toki mikään miellyttävä kirja ole, teemaltaan siis, mutta mukavampi olisi lukea sitä taakse jääneen historian kuvauksena. Historian, joka ei koskaan toistu, jonka ei anneta toistua. Nyt sama peli jatkuu Euroopassa. Ryzzät perustelivat kansanmurhaa ensin natsien (kuten maan juutalainen presidentti..) ja narkomaanien poistamisella Ukrainasta (millähän valtuuksin..), sitten monien eri selitysten jälkeen terroristivaltion johto on viimeksi ilmoittanut ajavansa Saatanan pois naapurimaastaan. Ei ole ryzzien mielikuvituksella rajaa, kuten ei pahuudellakaan. Sotarikokset Ukrainassa ovat järkyttäviä.

Pistokset mainittiin kirjassa, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ennen kuin tänään. Fenolia tai bensaa piikillä sydämeen. Kaikkea sitä keksii, kun on tarpeeksi paha.
Yle 20.12.2022: Stutthofin keskitysleirin sihteerille vankeustuomio

On tämä sikäli lohdullista, että pieni toivo elää, että ryzziä saadaan tuomiolle seuraavat 80 vuotta.

Wikipedia: Fenolia eli karbolihappoa on käytetty natsi-Saksassa teloitusruiskeena. Fenoliruiske saatettiin antaa joko suoraan sydänlihakseen tai käsivarteen. Yleensä aine vaikutti heti, ja se oli letaali eli johti kuolemaan vain muutamissa sekunneissa. Noin yksi gramma (10 cc.) riitti surmaamaan ihmisen.

Tämän lukeminen jäi kiireellisempien kirjojen takia – luettavaksi kiilasi hippakirjoja, tiettyyn aikaan lähtevässä paketissa postitettavia ja sellaisia kirjoja, joille olin saamassa kuriirin tiettynä päivänä. Jatkan tässä pikkuhiljaa, selailin ensin vähän ja aloitin sitten lukemisen hieman taaempaa, siksi olen edelleen vasta sivulla 60 :)

Seuraavaksi kirja on siis menossa Paulannille, ehkä ensi kuussa. Merkinnän kuva on toissapäivältä; otin kirjan mukaani, kun lähdin saattajaksi sairaalakäynnille.

Luin kirjan loppuun jo keväällä 2023, mutta journalointi jäi. Lukiessani tekemäni muistiinpanot ovat kirjan välissä tallessa, mutta laiskuuttani en viitsi niitä tähän alkaa naputella – se vaatisi kirjan selailua ja kunkin kohdan kertaamista ja nyt on kiire lukea toivelistakirjoja Keltaisen talon miittiin ;) Hyvin kirjoitettu, rankka mutta tarpeellinen kirja.

Paulanni saa kirjansa lauantaina Keltaisen talon miitissä tai jos hän ehtinyt jo saada kirjan muuna kuin BC-kirjana, tämä on tarjolla muille :)

Paulanni kertoi, että hänellä on jo tämä kirja, joten muina kirjahaukkoina päädyin ottamaan sen mukaani. Kiitos siis kirjasta!

Aihe kiinnostaa, olen lukenut jonkun verran Auschwitz-aiheisia kirjoja (ja monta on vielä hyllyssä). Viime aikoina on kirjoitettu (tai suomennettu) paljon kirjoja erilaisista kohtaloista keskitysleireillä.