Erä- ja luontonovelleja Pohjoisesta Suomesta.

Lähdin lukemaan kirjaa hieman epäluuloisena, mutta yllätyin iloisesti. Paikoin teos oli suorastaan huikea. Kun vanha leskeksi jäänyt korppi seuraili saalistavaa ahmaa ruuan toivossa, olin liki hengittämättä, jotta en pelottaisi eläinparkaa pois. Kun miehet kamppailivat koskessa, melkein kylmetyin itsekin. Tämän lukeminen oli elämys.

Maahaasteeseen tuuliset ja kylmät Färsaaret. Kun miehet kalastivat hyisellä merellä, palelin. Färsaarilla en ole käynyt, mutta mikä ettei, jos tilaisuus tulisi. Kaveri kävi aikoinaan pelaamassa siellä Mestareiden liigan karsintaa ja kertoi paikan olleen jylhän kaunis.

Miittipöytään. Jos ei löydä uutta lukijaa, vapautuu miitin jälkeen vaihtohyllyyn.

Enpä ole aikaisemmin erätarinoita lukenutkaan. Mielenkiintoista.

Olipa kyllä mahtava lukukokemus! Niin tunnelmallisia, jännittäviä ja koskettaviakin kertomuksia. Pitää paikkansa tuo takakannen tekstissä sanottu "Janne Simonpoika Utriaisen esikoisteoksen 17 erätarinaa kuvaavat pohjoisen elämäntavan eri puolia, joita ruuhka-Suomen asukas ei välttämättä ole tullut ajatelleeksikaan." Pidin.

LiskoMiettinen poimi tämän kirjan Sikasäkistä, joten lähetän sen hänelle.

Kiitoksia kirjasta. Varmaan tosi mielenkiintoinen. Toivottavasti saan tämän pian lukujonoon.

Pidän kalastamisesta ja tässä oli paljon kalajuttuja. Tosi mielenkiintoista kuvausta Lapista. Pidin kyllä tarinoista ja tuli omat lyhyet seikkailut pohjoisessa Suomessa mieleen.

Jätin kirjan hyllyyn, kun ei mennyt minimiitissämme eteenpäin.