Karl Axel Björk -dekkarisarja

Toivelistayllärinä liikkeelle

Kuriiri saattaa syödä kuormasta, mutta tekee sen nopeasti. Kaksi ensimmäistä Björkiä onkin sopivasti luettu. Niiden välillä oli huikea ero, toivottavasti kehityskaari jatkuu nousujohdanteisena.

Ai meillä on tällä kertaa tarinassa pyromaani. Tulee mieleen isänpuoleinen pikkuserkkuni, jolla taisi olla samoja taipumuksia ja hän melkein poltti alokasaikanaan Oulun kasarmin. Ei tarvinnut jatkaa asepalvelusta. Ikävää sikäli, että isänsä oli kasarmilla kapiaisena...
Vuosia sitten meidän kadullamme, vastapäisessä talossa, asui pyromaani. Hän sytytti muutamaan kertaan roskiksia palamaan talonsa pihalla. Sitten hän muutti toiseen taloon saman kadun varrella ja kas, eipä aikaakaan kun siellä oli tulipalo hississä. Ilmeisesti häntä oli alettu epäillä ja hän katsoi parhaaksi taas muuttaa, tällä kertaa hieman kauemmas, Herttoniemeen. Talo oli hänelle vielä uusi ja vieras, joten sytytettyään kellaripalon, hän ei löytänytkään ulos. Kävi niin kuin Juice kirjoitti: "Pyromaani palaa rikospaikalle". Paloi ja kuoli.

Koristeellinen Vuorimiehenkatu 1 mainittu. Siellä asuu äidinpuoleinen pikkuserkkuni, joka ei polta kuin kynttilöitä. Rappukäytävä on Helsingin kaunein, voisin tyytyväisenä asua ihan vaan siinä rapussa. Pikkuserkkuni kämpässä ovat asuneet sekä Bobrikov että Kyösti Kallio! Valitettavasti asunto on remontoitu varsin moderniksi, Bobrikovin henki ei hohka seinistä.

Kuva meni kyljelleen, mutta tämä on se Helsingin kaunein rappukäytävä, suihkulähde (ei toiminnassa) ja kaikki.

Björk oli sairastanut espanjantaudin. Minua ei olisi ilman sitä pandemiaa, sillä se tappoi isoäidin ensimmäisen miehen, ja vasta sen jälkeen hulttio-isoisäni sai tilaisuuden...
Hän oli narkomaani ja perintökalut sen mukaisia (kuva). Saksalaiset aseveljet jakoivat amfetamiinia piristeeksi.

Silminnäkijä Laakso-Kuusisto oli synttäreillä osoitteessa Uudenmaankatu 36. Kas, veljeni asuu siellä. Hän osti sattumalta asunnon, jossa setäpuolemme (sen espanjantautiin kuolleen poika) oli asunut, vanha käyntikorttikin löytyi yhdestä komerosta. Helsinki on pieni kaupunki.
Lisään vielä, että sen talon erikoisuus on, että rapun valot saa sytytettyä omasta eteisestä, eli kun vieraat lähtevät, niin isäntäväki voi kohteliaasti sytyttää heille valot rappuun. En ole missään muualla moista nähnyt ja se tuntui kovin ylelliseltä. Nythän monissa taloissa on liiketunnistimilla syttyvät valot, joten aika on ajanut hieman ylellisyyden ohi.

Luettu. Jotain pieniä epäjohdonmukaisuuksia ja se pyssy ilmeisesti unohtui Björkin lipastoon pidemmäksi aikaa. Sellaista sattuu paremmissakin perheissä, löysinhän minäkin ikkunalaudaltani ennen putkiremppaa vajaan rasiallisen revolverin luoteja - olivat olleet siinä vasta vuoden sen jälkeen, kun olin tyhjentänyt Muorin asunnon siivouskomeron... Pieni sukuselvitys osoitti, että luodit olivat hulttio-isoisän perintöä ja jääneet vain huomaamatta, kun hänen laittomasta revolveristään oli hankkiuduttu eroon. Muori olisi kyllä hypännyt kattoon, jos olisi tiennyt säilyttävänsä ammuksia siivouskomerossa....
En tiedä toteutuuko Helsingin vakiomiitti omikronin tarttuessa talossa ja puutarhassa, mutta toimitan kirjan Annelikselle varan vuoksi. Kirja on siis matkalla Annimannille.

Kuva: Kaikkea sitä löytää kun keittiötään siivoaa. Ammukset luovutettu poliisille.

Kirja siirtyi tänään seuraavalle kuriirille. Koronarajoituksia kevennetään, ehkä pääkaupunkiseudun vakiomiitti toteutuu helmikuussa? Annelis ehtii arkisin mittaamaan minua paremmin, siksi tämä vaihto.