Takakannesta:
"Ihmisillä on syynsä suojella toisiaan, miettii Ilona, 45, kuollut.
Ilona on perheenäiti, vaimo ja äidinkielenopettaja, joka joutuu suojatiellä auton töytäisemäksi, lyö päänsä katukiveykseen ja kuolee. Itse tapahtumasta hän ei muista paljonkaan, mutta muistikuvat ruumiinavauspöydältä lähtien ovat hämmentävän kirkkaat.
Ilonan tie vie ruumishuoneelta öiseen kaupunkiin ja sieltä kotiin rakkaiden luo. Istuessaan kotisohvalla tai seistessään vanhempiensa eteisessä Ilona miettii, miksi hän ei pääse eteenpäin. Jäikö jotakin kesken? Eikö häntä ja hänen läheisiään erottanutkaan kuolema vaan elämä?"

Atena 2020

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa!

Kirja on täällä, kiitos Peonio!

Erilainen näkökulma aiheeseen, josta on ennenkin kirjoitettu kirjoja. Yleensähän nämä ovat supersentimentaalisia, mutta tämä oli jotenkin "arkinen". Nopealukuinen kirja, joka pistää miettimään milloin olisi sopiva aika kuolla. (Ei kai koskaan, aina on jotain kesken...) Olisin kuitenkin suonut että Ilona olisi kuullut perhettään koskevat salaisuudet jo eläessään, mutta niiden kertomiselle ei myöskään ollut koskaan löytynyt sopivaa aikaa. Kaiken kaikkiaan mainio esikoisteos.

Jatkaa lähiaikoina matkaansa toivelistayllärinä.

Oi, mikä toivelistaylläri odotti postipinossa tänään - kiitos! Kuuntelin hiljattain äänikirjana saman kirjailijan Tämäkin hämärä katoaa ja tämä päätyi sen jälkeen toivelistalleni. Eipä ehtinyt siellä kauan olla!