Ruotsinkielinen alkuteos Pappas pojke
suomentanut Meri Ala-Tauriala

Takakannesta:
"Kuusivuotias poika soittaa isälleen. Hän kertoo kauhuissaan, että joku on tunkeutunut heidän kotiinsa Norrköpingissä. Se on viimeinen kerta, kun pojasta kuullaan ennen kuin hän katoaa jäljettömiin.
Syyttäjä Jana Berzelius johtaa tapauksen tutkimuksia. Yhdessä komisario Henrik Levinin ja rikospoliisin tutkijan Mia Bolanderin kanssa he yrittävät selvittää pojan katoamista, mutta kaikki johtolangat tuntuvat johtavan umpikujaan.
Kesken tutkimusten pyytää häikäilemätön rikollinen Danilo Pena Janaa vierailulle vankilaan. Kun Jana lopulta suostuu tapaamiseen, hänet vedetään mukaan elämän ja kuoleman pelottavaan kilpajuoksuun, jossa kukaan ei ole turvassa."

No niin, suurin odotuksin tartuin tähän kirjaan; onhan Emelie Scheppiä sanottu Liza Marklundin tasoiseksi kirjailijaksi tässä genressä.
Ja joo, tykkäsin tästä pääosin. Tapahtumia oli, ja tarina eteni henkilöiden määrän pysyessä kohtuullisena. Eli tätä oli helppo seurata. Ja tarinassa oli koukkunsa.
Mutta sitten kirjan viimeinen luku....juonen paljastumista kertomatta sanon vaan, että minun lukukokemukseni kyseinen luku kyllä latisti. Olihan siinä selityksiä asioille, mutta tilanteena se minusta on täysin epäuskottava.

Heppasin tällä Nadezdan Toivelistahipassa 2021 eli nyt odottelen yhteystietoja, että saan kirjan postiin.

Nadezda Toivelistahipattu!
Pudotan kirjan postilaatikkoon maanantaina työmatkalla.

Toivelistakirja tipahti postiluukusta tänään, kiitos Tmarju!

Jotenkin en saanut tästä oikein otetta. Kirja tuntui junnaavan paikoillaan ja hieman minulle jäi juonenkäänteetkin jossain kohdassa epäselviksi, mutta se johtui varmaan siitä, että jouduin kesken kaiken lukemaan useamman kirjastonkirjan.

Motellin yhteisen oleskelutilan ja keittiön hyllyssä.