Pirkkalan kirjaston poisto, Otavan Seven-pokkari, 2015, 250 sivua.

Takakannesta:

”Susette löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta. Roskalavalta löytyvät lastenrattaat, joilla Susette ja pallo nimeltä Amerikkalainen pääsevät kaupungille.

Hauraus ja hävyttömyys, nauru ja nöyryytys kohtaavat nautittavasti Meri Kuusiston esikoisromaanissa. Kuusiston kieli on kirkasta ja huumori hurmaavan viistoa.”

Tämän tarinan huumori ei iskenyt minuun ja kokonaisuus jäi hyvin absurdiksi. Suseten läpitunkeva kykenemättömyys tunneilmaisuun ja tämän peittäminen viinanhuurulla onnistui ärsyttämäänkin. Amerikkalaisen läsnäolo oli puuduttavaa. Hermannin kurja ja rujo elämänkohtalo kosketti enemmän, vaikkei hänen tarinansa saanutkaan toivomaani loppua.

Kirja on nyt varattu sitä toivovalle makkelle. Makke saa kirjan joko Sastamalan syysmiitissä tai postitse.

***
Osallistun tällä kirjalla Delennan Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen: Malesia.
S. 161 ”Missäs sitä on luuhattu? Borneon takametsissä.”
Borneon saaren pohjoisosat kuuluvat Malesialle. Itse en ole päässyt käymään juuri Borneolla, mutta olen vieraillut ”keräämässä maapisteen” Malesian puolelta Johor Bahrun kaupungista Singaporen reissullani. Malesiassa olisi vielä paljon kiinnostavaa nähtävää.

Osallistun kirjalla myös lii5an Kirjastosta museoon -haasteeseen.

Toivelukemista makkelle postin kyydillä, ole hyvä!

Osallistun tällä vapautuksella Liinuskaisen Roosa Nauha -haasteeseen, kirjan kansissa on pinkkiä ja tein lahjoituksen Syöpäsäätiölle.

Oi, yllätyskirja! Kiitos! Myös kortti on mainio!
En nyt kykene muistamaan, miksi olen tätä toivonut, mutta vängältä tarinalta vaikuttaa. Pidän siitä, että pienistä asioista lähtee liikkeelle suuria kertomuksia, niinhän se usein on elämässä yleisemminkin.
Harmi, että Sastamalan syysmiitti jäi väliin, olisi ollut mukava nähdä teitä ja Pukstaavikin. Ehkäpä kevätmiitti sitten. :)
Kiitos lahjoituksestasi Syöpäsäätiölle!

Minä pidin tästä! Yhtäältä koko tunneskaalan sai käyttöön - sekä itkin että nauroin katketakseni lukiessani - ja toisaalta taidokasta kirjoittamista, sillä teksti oli erittäin sujuvaa ja kirjoittaja hallitsee suvereenisti erilaiset tyylit, jokaisella hahmolla oli ehdottoman selkeä oma äänensä. Minua ei haitannut päähenkilö(ide)n kykenemättömyys tunneilmaisuun, ehkä se on liian tuttua omista ympyröistäni, ja pidän sitä siksi inhimillisenä. Lisäksi minuun vetoavat kirjat, jotka ovat hieman nyrjähtäneitä.
Parasta ehdottomasti oli Suseten läheisten kyky hyväksyä Amerikkalainen äimistelemättä ja ottaa hänet täysin omakseen. Suorastaan liikuttavaa. Minusta se vertauskuvallisesti muistuttaa siitä, miten turhan usein pyrimme muuttamaan toista ihmistä ja kyseenalaistamaankin tarpeettomissa tilanteissa.
"Siinä se iloitsi lapsi pieni, kesän tulosta." (s. 111)

Laitan keskiviikkoaamuna postiin seuraavalle toivojalle. Lukuiloa!

Kiitos! Kiitos myös kortista ja karkista!