WSOY, 1979. Kovakantinen, 101 s. Itse asiassa kuultuna -sarjaa.
Haastattelija: Pekka Holopainen. Haastattelusta tekstin viimeistellyt Päivö Tauber. Kirjassa on haastattelun lisäksi paljon kuvia.

Takakannessa lukee, että haastattelu tapahtui 14.12.1978. Sisäsivuilla lukee puolestaan näin: TV-ohjelma. Nauhoitus 12.12.1978, ensiesitykset 15.2. ja 16.2.1979. Haastattelu löytyy Ylen Areenasta.

***
Luettu 23.9.2021

Oikein kiinnostavaa oli lukea Väinö Linnan ajatuksia. Linnaa olen aina ajatellut yhtenä suurista suomalaisista kirjailijoista, mutta en ole tullut ajatelleeksi, ettei hänen tuotantonsa ole suuri. Eipä sen tietysti tarvitsekaan, määrä korvaa kyllä laadun. Jotenkin ei vaan ole tullut mieleen, että pitäisi muutakin lukea Linnalta kuin Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Siinä vaiheessa olisi se selvinnytkin, ettei niitä kirjoja ole montaa. Eli yhteensä 4 romaania ja 2 esseekokoelmaa.

Linna itse sanoo näin liittyen "Vieläkö on odotettavissa uutta kirjaa?" -uteluihin: "Kasvoin kai kirjailijana hieman vääriin asenteisiin, sillä uskoin aina, että jos kirjoittaa, pitää olla myös asiaa ihmisille. Ammattimaisempi suhde kirjailijantyöhön olisi varmaan ollut helpompi. Silloin voisi etsiä pennin kysymyksiin tuhannen taalan vastauksia, eikä koko ongelmaa olisi. Yksi syy tilanteeseeni on varmasti sekin, että kuljin parikin kertaa kirjojeni mukana niin voimakkaiden subjektiivisten elämysten läpi, ettei rutiinityö helpolla vedä mukaansa. Tarvitaan todellakin voimakas "sanottavan" paine, tai sitten ainakin kova rahapula." (s. 96)

Tuntemattomasta sotilaasta tulee itselle ennen kaikkea mieleen äänikirja, jossa lukija tekee huikean hienon suorituksen nopeasti vaihtuvien murteiden ja niihin kuuluvien äänenpainojen kanssa. Äänikirja on ollut kirjastosta lainassa pariinkin kertaan, ilmeisesti lukijana on ollut Veikko Honkanen.

En ole aiemmin ajatellut Tuntemattoman sotilaan yhteyttä Kiven Seitsemään veljekseen, mutta tällainen yhteys siis on olemassa. Linna kertoo, miten Seitsemän veljestä vaikutti Tuntemattomaan: "Ei välittömästi, vaan tietyllä abstraktilla tasolla ihmiskuvaukseen." ... "Ja muistan, ettei tämä vaikutus ollut niin tiedostamatontakaan, sillä kun tehtaalla kerran kaverit kysyivät, että mitä sä nyt kirjoitat - he olivat tietoisia siitä että edellinen kirjani oli epäonnistunut - niin minä sanoin, että minä kuvaan seitsemää veljestä sodassa. Minä muistan nämä sanatkin, joten niiden on tarvinnut merkitä jotakin minulle itselleni." (s. 44)

Osallistun kirjalla Taryan Lounais-Häme haasteeseen. Linna kertoo lapsuudestaan Urjalassa pulavuosien aikaan. Äiti oli jäänyt leskeksi ja hankki seitsenlapsiselle perheelle elannon raskaalla maatyöllä "... meillä oli välttämätön: meillä oli ravinto, lämpö, asunto, mutta mitään muuta meillä ei ollut, mitään sen yli menevää. Siis kaikki niin sanottuihin viihtyvyystekijöihin kuuluvat asiat olivat meidän kokemuspiirimme ulkopuolella." (s. 10)

Ala-aulan vaihtokärryssä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!