Kovakantinen kirja, Like Kustannus Oy 2019, 352 sivua.

Kustantajan kuvaus:

"Syvä ja kuulaan kaunis romaani pojasta, joka tahtoo lentää​

Suuren laman runtelemassa Amerikassa suomalaistaustainen perhe kuulee huhuja Neuvosto-Karjalaan rakennettavasta työväen paratiisista. He jättävät kaiken taakseen ja matkaavat Atlantin yli paremman tulevaisuuden tähden. Kaiken keskellä on perheen poika Kaarle ja unelma vapaudesta. Neuvostoliitossa hänestä kasvaa mies, jonka lentäminen ja rakkaus pelastavat.

Tulisiipi valittiin Vuoden kirja 2019 -palkinnon sekä Savonia-palkinnon voittajaksi, ja romaani huomioitiin myös kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuudella. Kirjabloggaajien vuoden paras kaunokirja -äänestyksessä Tulisiipi nousi sijalle 2. Teos oli myös ehdolla Laurin kirja -äänikirjapalkinnon saajaksi."

Tämä tarina on ansainnut keräämänsä kirjallisuuspalkinnot, hieno historiaa ja seikkailua yhdistävä teos. Tässäkin kirjassa lähdettiin suurin odotuksin työläisten paratiisina mainostettuun neuvosto-Karjalaan, mutta illuusio haihtui pian. Kuvaukset Stalinin vainoista ja Siperian pakkotyöleireistä vaikuttivat uskottavilta.

Charlesin matka Gennadiksi oli aikamoinen seikkailu, osin riistetty ja pakotettu, mutta toisaalta lentämisen intohimoon vahvasti nojaava. Kuvaukset kosmonauttien koulutuksesta ja ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon valmisteluista olivat yllättävän kiinnostavia. Kirjan loppu herätti kiinnostuksen tutkia netistä, kuinka nuo tapahtumat faktahistoriassa kuvataan.

Osallistun tällä kirjalla Delennan Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen: Venäjä (ent. Neuvostoliitto).
Olen käynyt Venäjällä kolmesti, kerran opiskelujen yhteydessä Murmanskissa, Kirovskissa, Apatiitissa ja Hiipinätuntureilla, kerran laivalla Viipurissa ja kerran Allegrolla Pietarin kaupunkilomalla. Suhtautumiseni Venäjään on yhä ristiriitainen. Ainakin Vienan Karjalaan sekä uudelleen Pietariin matkustaisin kuitenkin vielä mielelläni.

Toivelukemista Outalle Sastamalan miitissä, ole hyvä!

Kiitos toiveeni täyttämisestä ja miittiseurasta!
Kiva kun tulit Pukstaaviin.

Ei tämä ollut oikein minun kirjani. En oikein kunnolla innostunut tarinasta missään vaiheessa. Mietin jopa kirjan jättämistä kesken. Koskinen ei kirjoita huonosti, mutta tämä ei vaan ollut minun juttuni.

Toivekirja matkaa Turkuun.
Lukuiloa!

Kiitos outa1977 tästäkin kirjasta, ja oikein hyvää uutta vuotta.

Takakannen perusteella odotin enemmän kuvausta huhujen kultaamasta "työväen paratiisista", mutta kirjan keskiössä olikin lentäminen. Lopun kosmonauttikuvaukset saivat miltei toivomaan että kirja loppuisi pian, mutta ei tämä silti kokonaisuutena huono ollut.

Varattu eijukalle.

Kiitos Piiku kirjasta ja miittiseurasta!
Suomalaisen siirtolaisuuden historia kyllä kiinnostaa, lentäminen ei niinkään eli katsotaan miten käy 😉!

Valitettavasti tämä ei todellakaan ollut "minun kirjani" sisällöltään. Ymmärrän hyvin kirjan päähenkilön huiman innon lapsuudesta lähtien päästä lentämään, sillä vanhin lapsenlapseni, 13 v, lentää huoneessaan lentosimulaattorilla ympäri maailmaa ja aikoo lentäjäksi. Paikoitellen J P Koskinen kirjoittaa kauniisti, varsinkin lentokuvauksissa, mutta minun oli vaikeaa, jopa ylivoimaista lukea vankileiri- ym kuvauksia, vaikka ne perustuvatkin historiallisiin tosiasioihin. Jotain hieman epäuskottavaa kirjan lopussa on kun siihen osittain kirjaa selaten selvisin!
Mutta sen verran kiinnostava kirjailija J P Koskinen on, että aion tutustua hänen kirjailijuuteensa tarkemminkin, koska hänen kirjojensa aihepiiri näyttää olevan melkoisen laaja.
Vapautan kirjan Jyväskylän pääkirjaston vaihtohyllylle seuraavan kerran kirjastossa käydessäni.

Löytäjälle kiinnostavia lukuhetkiä!