Takakannesta: "Yksinäinen kirjailija, onneton juristi ja haaveellinen taiteilija kaipaavat kaikki jotakin. Pariisissa, rakkauden kaupungissa, sukupolvien tarinat kiertyvät yhteen. Rosalie pitää pientä postikorttikauppaa ja haaveilee kuvittajan urasta. Max on vanha lastenkirjailija, jolta kustantaja pyytelee vielä yhtä kirjaa. Robert on työhönsä kyllästynyt amerikkalainen juristi, joka mieluummin tutkisi Shakespearea. Heidän tiensä kohtaavat, kun Robert lähtee Pariisiin miettimään elämäänsä. Kohtalo kuljettaa hänet Rosalien puotiin, missä hänelle esitellään Maxin viimeinen kirja, Sininen tiikeri. Rosalien kuvitus on kaunis, mutta Robert pöyristyy: hänen äitinsä kertoi Sinistä tiikeriä aina iltasaduksi. Miten Max on voinut varastaa äidin tarinan?"

Kirja oli viehättävä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja sai matkakuumeeni jälleen nousemaan potenssiin sata, sillä Pariisi kuuluu toiveideni matkakohteisiin, mutta on vielä käymättä. Myös Rosalien puodissa olisi ollut ihana päästä käymään, sillä pidän paljon postikorteista ja kaikesta niiden ja kirjeiden kirjoittamiseen ja lähettämiseen liittyvästä, mikä tuntuu olevan yhä harvinaisempaa nykypäivän maailmassa. Myös lastenkirjat ja niiden kuvitukset ovat lähellä sydäntäni, vaikka piirtää en itse osakaan yhtään. Laitan kuitenkin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 15 (kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi) edellä mainituista seikoista johtuen. Tässä kirjassa myös kaikki kolme kirjan päähenkilöä olivat sympaattisia.

Kirja lähtee postitse eräälle toukokuun synttärisankarille, jonka toivelistalta kirja löytyi. Onnea ja lukuiloa!

Kiitos toivekirjasta 😊 Olen kaksi Barreaun kirjaa lukenut, mukavia keveitä kirjoja, eiköhän tämäkin uppoa hyvin 😊

Välipalalukemista dekkareiden keskelle, mukava kirja 😊

Helmet-lukuhaasteessa 2022 menee kohtaan 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi 😊

Miittiin tarjolle :)

Myös tämä lähti mukaan koska uteliaisuus...