Aurora on 17, kun hän palaa Kanadasta Helsinkiin. Hän haaveilee taidekoulusta Pariisissa ja kaipaa Thomasia. Auroran 13-vuotias pietarinsuomalainen serkku Olga on Helsingissä tätinsä ja setänsä hoivissa sillä aikaa, kun Elisabet-siskoa viedään Sveitsiin sisäoppilaitokseen. Hän kaipaa Pietaria ja Terijoen kesähuvilaa.

Kauaa eivät serkukset saa vaipua ikäväänsä. Vuoden 1905 Helsinki kuohuu ympärillä. Elisabet aiheuttaa tytöille melkoisen yllätyksen, yllättäen myös Thomas saapuu kaupunkiin.

Elävästi kuvattu Helsinki toimii upeana näyttämönä tyttökirjalle, jonka romantiikka ja jännitys kiehtovat perinteisen tyttökirjan tapaan.

Pirkko Pekkarinen on vapaa toimittaja ja englannin opettaja.

Kirja on jatkoa teokselle Aurora, Vaahteralaakson tyttö.

Kirjapaja 1993

- Forssan kaupunginkirjaston poistokirja, viime viikon heräteostos :)

Mukavia kesäisiä lukuhetkiä!

Nuorten erilaisia tapahtumia ja kohtaloita 1900-luvun alussa. Luettava!
(24.7.2021)

Parin luetun kirjan palautus.

Otin kirjan lukuun tänään, menossa on 62/173 ja olen tykännyt tästä tosi paljon! Ajankohta on kiinnostava ja perheen Terijoen huvilan ja huvilaelämän kuvaus kerrassaan hurmaavaa. Pääsikö Terijoelle Pietarista tosiaan junalla?? Kyllä murjottaisin minäkin, jos en enää saisi viettää kesää siellä!

Nevski prospektiin liittyy kivoja muistoja, joskaan en tunne tarvetta mennä Venäjälle toista kertaa.

Auroran huoneessa lipaston päällä oli kuva Edelfeltin Kuningatar Blankasta. Olen toki tämän lempitaiteilijani maalauksen nähnyt Ateneumissa moneen otteeseen, mutta olennaisempaa on se, että kuva ko. taulusta on ollut meilläkin kamarin seinällä, mökillä siis, "aina" ts. ainakin niin kauan, että olen koko oman elämäni ajan sitä saanut ihailla! :) Nyttemmin kuva on jo aika haalistunut. Enää ei klassinen taide kiinnosta niin, että kellään olisi kuvia mestariteoksista kotonaan. Nykyään seiniä koristavat omakuvat ulkomaanmatkoilta :)

Kirjaanpa muistiin tähän, että osallistun kirjalla BC Helmet 2022 -lukuhaasteessa kohtaan 44: kirjan nimessä on kaupungin nimi.

Luin tämän loppuun eilen, kylläpä oli mainio historiallinen nuortenromaani! Viime vuosisadan alku on ajankohtana mielenkiintoinen ja hyvin sen ajan tapahtumiin oli saatu sijoitetuksi nuorten elämää. Historiatietojen (sortovuodet, maaorjuus Venäjällä, suurlakko, yleisen äänioikeuden tuleminen ym.) lisäksi paljon on mukana aidolta vaikuttavaa kuvausta sen ajan oloista ja tavoista sekä Helsingistä, kuten vaikkapa se, että Helsingin kaupungintalo toimi alun perin hotellina, Suomenlinnan kirkossa tosiaan oli tuohon aikaan sipulikupolit ja Espan lavalla soitettiin jo tuolloin. Kansainvälistä ja monikielistä oli kaupanteko niin Kauppatorilla kuin Kauppahallissa.

Hauska (ja tarkka!) yksityiskohta oli myös Kultakalan kortteli. Kultakalaan en itse ole törmännyt, mutta syy siihen selviää alta. Ydinkeskustan hauskat korttelieläinkyltit olen tainnut bongata kaikki :)
"Vuonna 1995 keskustan yrittäjät kiinnittivät korttelinsa nimeä kantavat kyltit kymmeneen kortteliin Aleksanterinkadun varrella, mutta muuten nimikkoeläimistä on vain pieniä vihjeitä."
"Kruununhaassa ja Kluuvissa korttelien nimet ovat maanisäkkäitä, Kaartinkaupungissa kaloja ja muita vesieläimiä, Kampissa ja Punavuoressa lintuja, Ullanlinnassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaloja, Katajanokalla puita ja pensaita sekä Kaivopuistossa kukkakasveja.
Todellisten lajien joukossa on myös yksi taruolento." (Helsingin Uutiset 19.11.2017)

Elisabetin hurja seikkailu Sašan kanssa päättynee hyvin, siihen kai voi luottaa nuortenkirjan ollessa kyseessä? Tosin kyllähän tässä mainittiin Siperiaan viemisistä ja olihan Auroran isäkin joutunut pakenemaan Atlantin toiselle puolen. Onneksi tämän jatko-osa odottaa TBR-hyllyssä, jostain pitäisi myös se ensimmäinen osa löytää ;)

Matkustan ympäri maailmaa -lukuhaasteeseen saan tästä Sveitsin, jonne Auroran Elisabet-serkku lähetettiin kouluun. Toukokuussa 2011 vietin Rapperswil-Jonassa (St. Gallenin kantonissa) huikean megaviikonlopun, muilla Sveitsin-"matkoilla" olen vain vaihtanut konetta Zürichissä. Lähtisin Sveitsiin milloin vain, no kunhan koronasta ensin päästään.

* * * * *
Edit: Ai niin, piti vielä mainitsemani, että myös sivulla 64 mainittuun maalaukseen liittyy omakohtaisia muistoja. Yläasteaikoina maalasimme kuvaamataidon tunnilla ko. taulun niin, että se oli jaettu 25-30 yhtä suureen osaan ja jokainen meistä teki yhden osan noin A4:n kokoisena :)

Ylläripostia pukkaa! Tarkoitus oli alun perin lähettää nuo kaksi lastenkirjaa, mutta samallahan sitä pistää muutakin joutilasta matkaan. Arvaan kyllä, että akuuttia lukemisenpuutetta ei silläkään suunnalla välttämättä ole, ja niinpä tuikkaan mukaan pari vapautuspussia :P

Hyvää kevään odotusta!



Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2022/tammikuu -haasteeseen (kirjan kansikuvassa ja tarinassa luistellaan).

* * * * *
Edit 15.2.2022: Pirkko Pekkarinen on Anna Amnell! :O https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Amnell Tämä selvisi kirjan Pako Tallinnaan (https://www.bookcrossing.com/journal/16381471) yhteydessä. Ei kirjailijanimeä saa tällä tavalla vaihdella!

Kiitos kirjasta, Tarya! Aurora on aivan uusi tuttavuus minulle.
Meillä on muuten Mona Lisa seinällä, ostettu Pariisista 1980. Sen vieressä on isoja postikortteja Carl Larssonin ja muutaman muun maalauksista.

Sivulla 88 varoitetaan räjäytyksestä: "Paukku tulee! Paukku tulee!"
Meillä päin maalla miehet huusivat aina: "Ampu tulee! Ampu tulee!" Siis 1950- ja 1960-luvulla. Sen jälkeen minulla ei ole asiasta havantoja. Ampu on oikeastaan hassu sana. Kuulostaa lasten kieleltä. Olenkin ihmetellyt, mikä se ampu oikein on. Sehän on räjähdys.
Kas vain Irwin Goodman on laulanut: Ampu tulee! Laulu on Youtubessa. Ja on ampua käytetty erilaisten kirjojen nimessäkin.

Torilla lohet polskivat soikossa. Meilläkin oli soikko, taisi olla sinkkisoikko. Sen pohja oli tietysti soikea. Soikossa oli kahvat päissä. Eipä ole soikkoja tullut vastaan viime aikoina. Taisin kuusikymmentäluvulla viimeksi nähdä sellaisen. Kuitenkin joku näkyi kauppaavan netissä tutun näköistä sinkkisoikkoa. Sinkkiä käytetään mm. galvanoinnissa suojaamaan terästä ruostumiselta.

Kirjassa mainitaan parikin kertaa Heinrich Heine. Meillä oli kansakoulussa miesopettaja, joka oli kovasti Saksaan päin kallellaan syystä jota emme tienneet silloin eli seksuaalisen suuntauksensa vuoksi. Hän opetti meille noin 12-vuotiaille saksaa, vaikka kansakoulun opetusohjelmaan eivät tietenkään vieraat kielet kuuluneet. Hän opetti kielen alkeita ja Lorelei-runon. Lauloimme sitä myös. Vasta joskus aikuisena minulle selvisi, että runo on Heinen kirjoittama. Saattoihan opettaja sen mainitakin, mutta unohdin. Vieläkin muistan runon alun lausuttuna tai laulettuna, vaikka ehkä en joka sanan oikeinkirjoitusta.
Ich weiss nicht, was soll es bedeuten,
Dass ich so traurig bin;
Ein Märchen aus alten Zeiten,
Das kommt mir nicht aus dem Sinn.
Die Luft ist kühl, und es dunkelt,
Und ruhig fliesst der Rhein;
Der Gipfel des Berges funkelt
Im Abendsonnenschein.

Kas vain! Lorelei löytyy YouTubesta laulettuna. Ihanaa!

Leningradissa kävin kolmesti, Pietarissa olen käynyt vähän useammin, Moskovassa kahdesti ja muutamassa muussakin paikassa Venäjällä. Kerran ajettiin Terijoen kautta ja poikettiin Ilja Repinin huvila Penatyssä, joka on Kuokkalassa (nyk. Repino) pari kilometriä Terijoelta Pietariin päin.

Tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Ja keskimmäinen osa sarjasta. Järvenpään kirjaston varastossa olisi koko sarja. Kirja on näköjään ilmestynyt silloin, kun luin lapsile tunnin joka ilta ja nukahdin itsekin. Päivällä luin vain englanninkielisiä tietokonelehtiä vastapainoksi. Muuta ei ruuhkavuosina ehtinyt.

Matkustan ympäri maailmaa: Sveitsi
Kerran bussimatkalla vuonna 2000 ajettiin Italiasta Alppien yli Sveitsin ja Liechtensteinin kautta Saksaan. Pysähdyimme myös Julierpassin näköalapaikalla. Se on 2284 metrin korkeudessa. Maisemat olivat mahtavia. Muuta kertaa en ole Sveitsissä käynytkään.

Helmet 2022 -lukuhaaste 44

Postittamaan siis päädyin.
Hyvää kevättä!
Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos!
Heppasin tämän tuon Pietarin vuoksi - mutta taidanpa katsoa, saisinko sarjan muut osat käsiini ennen kuin luen tämän. Tätä sarjaa muuten näyttää olevan neljä osaa:
Aurora, Vaahteralaakson tyttö
Aurora ja Pietarin serkut
Aurora ja villikyyhkysten aika
Aurora ja Molly

Niin - näyttää, mutta ei olekaan. Tarnan kirjoittamasta journalista löytyi lause "Aurora ja Molly osoittautui pienempien lasten versioksi sarjan ykkösosasta Aurora, Vaahteralaakson tyttö." https://www.bookcrossing.com/journal/8081400/

Heppasin tämän kirjan siis Pietarin takia, mutta halusin lukea ennen maahaasteen loppua joko Kanadan tai Sveitsin takia...
Mutta kun tämä on sarjan kakkososa - niinpä kävin lainaamassa ykkös- ja kolmasosan kirjastosta. Luin tänään ensin ykkösen ja heti perään tämän kakkosen. Kolmonen saa odottaa pari päivää, jos vielä saisin huomenna luettua yhden maahastekirjan ja sitten vielä yhden kirjaston kirjan, joka pitää palauttaa kolmen päivän kuluttua. Kauhea, kun pitää aikatauluttaa kirjoja!

Sarjan ykkösosa - Aurora Vaahteralaakson tyttö - kertoo, kuinka 15-vuotias Aurora lähtee Suomesta Kanadaan isänsä luokse, joka on karkotettu Suomesta. Tapahtuma-aika on vuosi 1903, sortokauden aika. Kirjan tapahtumat keskittyvät Kanadaan.

Tässä kakkososassa Aurora palaa kaksi vuotta myöhemmin Suomeen, Helsinkiin sukulaistensa luo. Eletään edelleen sortokautta. Auroran lisäksi sukulaisten hoivissa asuu Auroran serkku, 13-vuotias Olga, jonka perhe on Pietarin suomalaisia.

Kuten Tarya edellä hyvin kuvaa, kirja antaa hyvän kuvan hyvinvoivan perheen elämästä sortokauden Helsingissä - lisäksi kirja antaa vinkkiä myös huonommassa asemassa olevien elämästä. Helsingin kuvaus on tarkkaa - jopa aivan eri aikana siellä asuneena kykenee tunnistamaan paikkoja ja kuvauksia.

Sarja on tyypillistä "vanhanaikaista" tyttökirjakuvausta, vaikka kirjat ovatkin ilmestyneet vasta 90-luvulla. Rikas tyttö joutuu (tai oikeammin menee itse) palvelustytöksi, "säätyjen" välistä rakkautta, yllättävä aseman paljastuminen ja muutos, toisaalta köyhän tytön auttaminen pois hankalasta tilanteesta ja hänen asemansa nousu - ja samoja teemoja eri henkilöiden kohdalla.

Sijoitan tämän kirjan Kanadaan Matkustan ympäri maailmaa -haasteessa. Mahdollisia maita olisivat myös Suomi, Venäjä, Sveitsi, Ranska ja Italia. Ainakin.