Kyllä pojalla on oikeus vihata isäänsä. Ainakin viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen voi ehkä hiukan armahtaa, mutta ei sen armon kanssa saa hosua.”

Isän ja pojan kirjeenvaihto alkaa, kun poika rohkaistuu antamaan romaanikäsikirjoituksensa kirjailijaisälle luettavaksi. Se, mitä poika on kirjoittanut, avaa keskustelun isän ja pojan suhteesta kaikkinensa – peloista, häpeästä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuusta.

Silloin tällöin onnellinen on rohkea vuoropuhelu, joka arkailematta puntaroi, millainen on isä, millainen on poika ja millaisia asioita on heidän välissään. Viisas ja rehellinen keskustelu saa lukijan pohtimaan: Mitä jos sen kaiken pukisikin sanoiksi ja uskaltaisi?" (Gummeruksen sivuilta)

Gummerus 2019 (2020?), kovakantinen, 219 sivua.

Tässä kirjassa oli sellaista ihanan lakonista vetovoimaa, että se oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Todella mielenkiintoista kurkistaa näin rehelliseen kirjeenvaihtoon, jossa tarkastellaan olemista muutaman tärkeän teeman kautta, mutta jossa kuitenkin vilahtelee monia muitakin pieniä detaljeja. Nauratti monessa kohtaa, vaikka kyllä lähes itkettikin, koska raskaita aiheita ja tapahtumia ei voi keveästi sivuuttaa. Molemmilla on kirjallisia lahjoja, ja yllätyin esimerkiksi siitä kuinka Tamminen viilaa virkkeitään. Ei kai sitä kukaan tuosta vaan synny kirjailijaksi, kovaa työtä se lähes kaikille kirjoittajille ilmeisesti on.

Bc-miittiin Tampereelle.

Tämä kiinnitti heti huomioni miittipöydässä. Nappasin mukaan! Kiitos miittiseurasta Joika. Oli kiva tutustua!

Avointa kirjeenvaihtoa isän ja pojan kesken.
Isä on ollut ilmeisen ehdoton näkemyksissään, mutta päästää kuorensa tippumaan vähitellen. Oli hienoa, miten isä vilpittömästi myöntää tehneensä virheitä.
Antti funtsii paljon maailmanloppua. Muistan pohtineeni vastaavaa paljon lapsena ja nuorena. Minuun vaikutti uutisoinnit sodasta, etenkin Vietnamin ja Irakin tapahtumat.
Anttiin vaikuttaa ilmeisen paljon ilmastonmuutos ja nykymaailman vihamielinen ilmapiiri. Yhteiskunnassa pitää olla lisäksi selviytyjä. Some on ahdistava asia, onneksi vältyin tältä vielä omassa nuoruudessani. Ihmiset vieraantuvat todellisuudesta, vaikka maailma on muuten lähempänä kuin ennen
Muistan myös ajatelleeni Antin tavoin, ettei vanhaksi eläminen ole välttämättä mikään itseisarvo..ja tavallaan ajattelen edelleen niin. Mutta nyt kun olen keski-iässä, niin 60-vuotiana en vielä haluaisi lähteä. Aika menee kuitenkin nopeasti ja paljon olisi vielä nähtävää.
Isä ja poika tykkäävät Knausgårdin kirjoista. Olen lukenut Taisteluni-sarjan viimeistä osaa lukuunottamatta ja tunnustan myös olevani jonkinlainen fani. Pitäisikin ottaa työn alle sarjan viimeinen järkäle.
Mitä kiusaamisen ehkäisyyn tulee, niin olen myös pohtinut Kiva koulu-systeemejä yms..että onkohan ne vain sanahelinää vai pyritäänkö asioihin todella vaikuttamaan niissä? Joku minua viisaampi voisi vastata tähän. Ei ole kokemusta.
Jalat ilmassa menee lukulistalle.

Niin..ja btw. On ihan jees ja oikein istua kahvilassa ja katsella maailmaa ulkopuolisen silmin. Se on minusta ihan normaalia.

Bc-foorumin Matkustan ympäri-maailmaa haasteeseen saan kirjasta Hollannin. Antti käy siellä reissussa.
En ole siellä käynyt,mutta haluaisin kovasti.

Tarjolle Pukstaavin miittiin. Jos ei löydä lukijaa, jää museon bc-hyllyyn.

Tämä on kiertävä kirja, joka etsii uusia lukijoita. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin löydettäväksi.
Teethän pienen merkinnän löydöstäsi, niin tiedän kirjan olevan tallessa. Olisi kiva kuulla myös mitä pidit kirjasta, jos päätät lukea sen. Voit tehdä merkinnän kirjan anonyymisti tai rekisteröidä itsellesi nimimerkin osoitteessa: www.bookcrossing.com
Lukuiloa!