Takakansi:

Henkeäsalpaava kertomus Brasilian vimmaisesta metropolista

Hypnotisoiva yhdenpäivänromaani vangitsee São Paulon kakofonian, köyhyyden ja rikkauden, lohduttomuuden ja toivon. Rutosti hevosia on moneen kertaan palkittu, yksi brasilialaisen kirjallisuuden käänteentekevistä teoksista.

Varattu Piikulle

Tämä oli kyllä merkillinen kirja. Luin sen eilen junamatkalla Kajaani-Helsinki ja kirjan alkupuolella ajattelin, että onneksi en ole kotona, sillä saattaisin jättää tämän kesken, koska kotona on tarjolla paljon muita kirjoja.

Merkillisyydestään huolimatta tässä oli jotain kiehtovaa. Tämä oli niin omaperäinen, että kun pääsin alun epäilyksistä yli, omaperäisyys alkoi kiehtoa ja odotin, millä tyylillä kirja seuraavaksi jatkuu. Esim. luvun 24 nimi on Kirjahylly ja luku on todellakin kirjahylly eli luettelo jonkun kirjoista. Kirja antaa hyvän kuvan São Paulon elämästä, sillä Ruffato kuvaa erilaisia ihmiskohtaloita tuosta suurkaupungista. Suomentajalle nostan hattua.

Kopioin tähän muutaman rivin Kirja vieköön! -blogista, sillä asia on siinä hyvin sanottu:

"Suomentajalla, Jyrki Lappi-Seppälällä on ollut työssään haasteita, mutta kokemuksellaan ja taitavuudellaan hän on luonut upeaa jälkeä tässäkin. Ruffaton monesti välimerkittömät, pitkät ja polveilevaa ajatuskulkua tulvivat lauseet ja sanojen litaniat vaativat lukijaltakin tarkkaavaisuutta. Typografisina keinoina on tässäkin teoksessa käytetty lihavointia ja kursiivia. Väliin Ruffaton teksti muuttuu riveille jaetuksi proosarunoksi, väliin tarjotaan listoja ja sanomalehtien rivi-ilmoituksia.

Kollaasiajatus on aika kuvaava tälle teokselle. Jokainen ruutu, ikkuna tai luukku huutaa omaa yksilöllistä onnettomuuttaan. Luukuista kaikuu kuolema ja epätoivo. Luukuista huokuu väkivalta ja pelko. Ruffato esittää hämmästyttävän monta erilaista ihmiskohtaloa ja ääntä, joista monet tuntuivat tosilta ja autenttisilta."

Itselleni jäi parhaiten mieleen luku 47. "Pääkallo". Siinä joku kertoo veljestään, jota kutsutaan pääkalloksi ja joka pitää kirjoista:

"mutta pääkallo mun veli ei polta ei sniffaa
lukee vaan päivät pitkät"
"se merkkaa vihkoon jokaisen kirjan tekijän ja nimen
milloin sai kirjan ja milloin alkoi lukea milloin pääsi loppuun
tekee muitakin muistiinpanoja pienellä käsialalla
kun pääkallo lukee se näyttää joltain ihme buddhalta"

Helppo luettava tämä kirja ei ole ja se vaatii lukijaltaan enemmän kuin moni muu teos, mutta tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Oikeastaan vasta loppuun päästyäni ymmärsin, kuinka monipuolisen väläyksen kirja tarjoaa São Paulon elämästä.

Maahaasteessa laitan tämän Paraguayhin. Eräs henkilö kertoo ostavansa viskin kaverilta, joka hankkii sitä rajan yli Paraguaysta, sillä siellä se on huipputavaraa ja paljon halvempaa. En ole Paraguayssa käynyt enkä ole haaveillut sinne matkustamisesta.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja ihanaa loppukesää! Jään mielenkiinnolla odottamaan kommenttejasi tästä kirjasta.

Kirja tuli perille, kiitos Saka74!

Olin aiemmin selaillut tätä kirjaa, ja suhtauduin siihen pelonsekaisella varauksella. Alkuun päästyäni pidin siitä yllättävänkin paljon. Paikoitellen aikamoista tajunnanvirtaa, mutta myös kiintoisia tuokiokuvia suurkaupungin vilskeestä. Kiitos kun jaoit tämän, Saka74.

Nappaan tämän mukaani Turun ensi viikon bc-miittiin, toivottavasti sieltä löytyy uusi lukija.

Miitistä mukaan ja suoraan kielihaasteeseen...

Yhdyn aiempiin kommentteihin: todella erikoinen, mutta samalla varsin kiehtova opus. Kovin montaa kappaletta en kerrallaan jaksanut lukea, joten kirjan parissa vierähti tovi jos toinenkin, mutta joka tapauksessa pieninä annoksina toimi oikein loistavasti.

Miittivapautus

Tämä löytyi Porvoon miitin mittavasta kirjatarjonnasta ja lähti matkaani. Kiitos kirjasta!

Nuorempana olisin varmaan tykännyt tästä kovastikin, mutta nyt en oikein jaksanut innostua. Osa pätkistä oli toki ihan mielenkiintoisia.

Miittiin tarjolle

Vaikutti mielenkiintoisen erikoiselta ja tietysti maailmanympärimatka oli mielessä, kun pomin kirjan mukaan miitistä.

Kirjassa oli vaikka mitä paitsi hevosia? Aloin kanssa aina odottamaan jo malttamattomana, että kenen elämästä, mitä ja miten seuraavassa luvussa kerrotaan. Olisinkohan saanut kirjan luettua, jos en olisi tarvinnut sitä maahaasteeseen? Ihan tyytyväinen olen, että sen luin.

PKS-miittiin Musiikkitalolle

Kierrätyshyllyyn