Teos:

"Mies sanoo, että hän lakkasi tahtomasta ennen kuin sanoi tahdon. Minä takerruin ennen kuin minut sidottiin.

Pitkä avioliitto loppuu kylmään ja musertavaan toteamukseen illallispöydässä. Siitä alkaa naisen yksinpuhelu, ensyklopedinen suruprosessi ja kevään kasvukausi.

Marketta Pyysalon pienoisromaani Kehrääjä on lumoavan kirjallinen kertomus siitä, mitä tapahtuu kun joutuu tahtomattaan muuttumaan itsenäiseksi, kun jokin, mikä ei koskaan ole oikeastaan alkanutkaan, loppuu.

Naisen etymologinen intohimo yhdistyy puutarhan kasvukohinaan, eikä erosta ole koskaan kirjoitettu näin osuvasti, hauskasti ja toivoa antavasti. ”Puut ovat viisaita. Viisaampia kuin me. Ne kurottavat valoa kohti eikä pimeää.”

Pyysalon älykäs ja syvälle kulttuurihistoriaan sukeltava kirja on kuin suomalaisen mytologian kautta kyynelkanavat aukaiseva monologi siitä, millaista on löytää itse."

Hieno ja taiten kirjoitettu pienoisromaani eroprosessista ja sen herättämistä tunteista. Luulen, että luen tämän vielä uudelleen, sillä olen luvannut arvioida kirjan seuraavaan Kirjallisuusterapia-lehteen. Sitten tulee pidempi journal tännekin. :)

Luin toistamiseen arviota varten: