Otava, 2017. Kovakantinen, 288 s.

Etuliepeen esittelyteksti:
"Elsa varttuu turvallisessa kodissa Kainuussa, mutta kaipaa jotakin suurempaa. Helluntaiseurakunnassa puhutaan tuntemattomilla kielillä, ja siellä Elsa tuntee pääsevänsä jonkin kauniin ja merkityksellisen äärelle. Ihmeen etsiminen repäisee kuitenkin kuilun Elsan ja hänen perheensä välille.
Vuosia myöhemmin aikuinen Elsa asuu vuorten sylissä Bogotassa, Kolumbiassa. Paikallisessa seurakunnassa hän tutustuu Manueliin, joka säikkyy varjoaankin oltuaan vuosia sissien vankina viidakossa. Pitkään kyteneet kysymykset alkavat vaivata Elsan mieltä, eikä mikään, mihin hän on uskonut, tunnu enää selkeältä."

Takakansi:
"Ehkä Manuel hymyilee minulle, ojentaa kätensä. Sanoo että minä tulen, piirrän sinuun uusia lintuja.

Väkevä romaani uskosta ja epäuskosta, kaipuusta ja halusta kuulua johonkin, Kainuun yksinäisistä teistä ja Bogotan arvaamattomista kaduista."

***
Luettu marraskuussa 2021.

Olipas hieno kirja. Sujuvasti kirjoitettu ja herätti paljon ajatuksia.

Kirjan avulla pääsin tutustumaan kahteen minulle vieraaseen "maailmaan", helluntailaisuuteen ja Kolumbiaan.

Tässä helluntailaisuuden kuvaus nuoren naisen näkökulmasta oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että aikuiset olivat eri mieltä uskosta kuin heidän lapsensa, mutta asetelma oli päinvastainen kuin yleensä. Elsa on kääntynyt helluntailaisuuteen hyvän ystävänsä innoittamana, ja vanhemmat pitävät tätä hullutusta taantumuksellisena. Vuorovaikutusta on kuvattu hienosti ja samaistumispintaa tulee muuhunkin erilaisuuteen, jota vanhempien saattaa olla vaikea lapsissaan hyväksyä. Miltä tuntuu, jos oma äiti häpeää sinua muiden edessä.

Kirjasta löytyvä lause "Useimmat uskovat siihen, mikä kohdalle sattuu." (s. 177) kuvaa mielestäni hyvin Elsan kohtaloa. Usko on tullut hänen elämäänsä ystävän kautta. Uusi yhteisö on toisiaan kannustava, säännöt ovat selkeät. Teinityttöjen oma kolmen tytön ryhmä saa voimaa murrosiän kasvukipuihin uskosta ja salaisuuksista joita se tuo mukanaan.

Uskontojen yhteydessä puhutaan usein kilvoittelusta ja vaikeahan sellaista on vastustaa, että kilvoittelu uskossa antaa sellaisen olon, että on ei-uskovaisia parempi. Siinä kaikki yhteisön jäsenet voivat kokea olevansa voittajia. Lisäksi on yhteisön sisällä käyty "kilpa", kuinka vahva oma usko on muiden uskoon verrattuna. Ja voi sitä ahdistusta, kun muut ovat saaneet kielillä puhumisen lahjan, mutta itse ei vielä ole saanut, vaikka kuinka on sitä rukoillut. Kärsivällinen pitää olla, herra vastaa ajallaan, mutta kielillä puhumisista ja muista vastaavista merkeistä nostetaan kuitenkin niin iso haloo, ettei yhteisön jäseniä voi todellakaan pitää tasa-arvoisina, vaan väkisinkin taustalla on ajatus, että toiset ovat parempia kuin toiset.

Kielillä puhumisesta tuli tässä paljon tietoa. Kirjan loppuvaiheissa Elsa muistelee lapsuuden laulujen sanoja ja erityisesti sellaisia, jotka eivät merkitse mitään. "Tiutalitautali ratiriti silivati sulahopsansaa, huaiaiaiaipuh. Ja hulabalobalai." (s. 242) Kun luin tämän kohdan, herättivät sanat minussa voimakkaita tunteita, erityisesti kaksi jälkimmäistä (ovat kylläkin omassa mielessä ovat pidemmillä vokaaleilla, huuaiaiaiaipuh ja hulabaloobalai). Eli joku oma lokero näille merkityksettömille sanoille selvästi on olemassa. Ei siis mikään ihme, että kielillä puhumisen siansaksa (jokaisella on omanlainen kielensä) ja esim. vaikkapa itämaiset mantrat ovat niiden käyttäjille tärkeitä.

Törmälehto on myös hyvin kuvannut sitä, kuinka usko on erilaista eri ihmisille. Ei pelkästään niin, että toisille helpompaa kuin toisille. Mutta myös sitäkin. "Hän taistelisi Jumalan taisteluja jos saisi, ja jos ei saisi, olisi Jumalan raukka, Herran reppana, vaikka loppuun saakka Herran reppana jos niin piti olla. Mutta koskaan hän ei luopuisi." (s. 90) Tulee kylmät väristykset, kun lukee tällaisesta ehdottomuudesta ja pakosta.

Isän vanhemmat asuvat samassa taloudessa ja he puolestaan ovat körttejä, eivätkä hekään ymmärrä Elsan uskoa. En ollut hoksannut, että helluntailaisuus ja körttiläisyys ovat vastapuolilla.

Kirjassa puhutaan esim. esiaviollisesta seksistä ja siitä kuinka hienolta tuntuu, kun pystyy uskomaan niin vahvasti, että onnistuu välttämään kiusaukset. Tyttöjä on pyydetty kertomaan uskostaan Prometheus-leirille ja he ovat saaneet etukäteen kysymyksiä leiriläisiltä. "Avioliitosta ja seksistä oli monta kysymystä, ja kun he valmistelivat vastauksia, etsivät sanoja joilla kertoa kuuliaisuudesta ja odottamisesta, ja ilosta joka syntyy kuuliaisuudesta ja odottamisesta, Elsan sisällä liekkui niin kuin ei koskaan ennen." (s. 170-171) Tästäkin kohdasta minulle tulee mieleen se paremmuuden tunne ei-uskovaisia kohtaan.

Osallistun kirjalla Delennan Matkustan ympäri maailmaa haasteeseen. Tietämykseni Kolumbiasta on aika heikkoa, tämän kirjan jälkeen tiedän jo jonkin verran enemmän. On sissejä ja on ammattijonottajia. Ravintolan ovella pommikoira tarkastaa sisäänpyrkijät. On tapana juoda kuumaa panelavettä (sokeriruokovettä).

Miittiin tarjolle.

Nappasin kirjan tän päivän miitistä. Kirjan nimi kuullosti tutulle.