Söderkullan kirjaston vaihtohyllystä napattu. En edes tiennyt, että Virpi H-A kirjoittaa dekkareita! Koekäyttöön...

Tässä välissä olen saanut ja lukenut järjestyksessä kolme aikaisempaa osaa, mikä on hyvä, koska kyseessä on sarja, jossa viitataan aina aikaisempiin kirjoihin. Tämä on sarjan ensimmäinen kirja, jossa tarina etenee vaivatta ja luontevan tuntuisesti - olisikohan kustannustoimittajan pitänyt panna kirjoittaja työstämään aikaisempia osia hieman enemmän...?
Tarinan keskiössä on Vanha Oopperatalo eli nykyinen Aleksanterin Teatteri. Olen aina pitänyt rakennuksesta, joka on kovin pienen näköinen, mutta jossa on tuulahdus menneen maailman seurapiiririennoista. Muorin lapsuudenperhe asui Bulevardi 19:ssä ja Muori kertoi lapsena katselleensa ikkunasta millaisissa hienoissa asuissa ihmiset menivät oopperaan. Voin vain kuvitella. Sodan aikana venäläiset pommittivat Helsinkiä ja yksi pommi tippui heidän omaan vanhaan suurlähetystöönsä Bulevardille. Vaari säikähti ja pani perheen asunnon myyntiin, mutta ei sitä silloin kukaan halunnut ostaa - asunnosta saaduilla rahoilla sai ostetuksi yhden aika tavanomaisen taulun... Vaari ei ollut liikemiehiä, ei.
Minä en käynyt koskaan oopperassa silloin kun talo oli vielä oopperatalo. Työkaverini on käynyt katsomassa siellä Joutsenlammen ja sanoi, että yleisö on vähän turhan lähellä silloin, kun tanssijoiden tömähdykset ja ähkäisyt kuuluvat selvästi.
Aleksanterinteatterissa on järjestetty hauskoja kiertokäyntejä, jossa opas on vanha venäläinen aatelisrouva, teatterin rakennuttajan leski. Kertoo hauskasti teatterin historiasta ja vetää roolinsa hyvin. Suosittelen.

Hahaa, kirjoittajan mukaan neiti-ihmisten asunnot ovat siistejä. Ehkä 100 vuotta sitten...
Tämän neiti-ihmisen asunnosta löytyi yllättäen kirjassakin mainittuja 7,65 luoteja, kun siivosin ennen putkiremppaa...

Kuva: Luodit löytyivät laatikosta ikkunalaudalta... Luovutettu poliisille.

Luettu. Tykkäsin miljööstä ja tutuista kulmista tän kaupungin.

Kuva: Tehtaankatu, tammikuussa 2019.

Hyvää syntymäpäivää oopperan parissa!

Suurkiitos myös tästä toivekirjasta!

Koston kukissa Björk ei seikkaile Helsingin alamaailamssa, vaan oopperassa ja ihan kunnollisten keskiluokkaisten kauppiaiden, tosin tataarien, ympyröissä. Naisistaan hän keskittyy tällä kertaa eniten Idaan, joka osoittautuukin kelpo salapoliisiksi. Edelleen eniten viehättää sadan vuoden takainen Helsinki. Ihan toinen kaupunki kuin tämä nykyinen Helsinkimme.