Like, 2007.

Takakansi: Kyllikki Villa on kirjoittanut pitkillä merimatkoillaan yli seitsemänkymmentä päiväkirjaa. Like on julkaissut niistä aiemmin Vanhan rouvan lokikirjan (2004), joka on ollut suurmenestys. Nyt julkaistavan kirjan matka sijoittuu aikaan ennen sitä, vuoteen 1992.

Tällä kertaa Kyllikki Villa lähtee pakoon kipeää elämäntilannetta. Suuntana on ensin Lissabon, sen jälkeen kaikki on mahdollista. Taustalla häilyy ajatus mahdollisesti päätyä lähetyssaarnaaja-isoisän jalanjäljille ja isän lapsuuden maisemiin Namibiaan. Mennyt, nykyhetki ja tuleva hakevat hahmoaan tutun kaupungin lyhtyjen alla kulkiessa. Päätös kypsyy, mutta matkalla kohti tuntematonta äkillinen mielijohde kehottaakin jäämään St. Helenan saarelle keskelle Atlantin valtamerta.

Kyllikki Villa itse on sanonut, että tämä matka on ollut yksi hänen elämänsä käännekohdista.
***

Luettu lokakuussa 2021.

Tästä kirjasta tulee samoja fiiliksiä, kuin muistakin Villan lokikirjoista. Rehellisyys on samalla sekä vähän ärsyttävää mutta myös jollain lailla kiehtovaa.

Osallistun kirjalla Delennan Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen. Haasteessa minulla on just nyt S-putki päällä, joten tästä kirjasta saan sopivasti Saint Helenan. Saari on Afrikan tähti -pelistä toki tuttu, mutta enpä ollut tajunnut kuinka pieni se on, 17 km pitkä ja 8 km leveä. Kirjassa on tilastotietona, että väliluku on v. 1987 ollut 5644 henkeä. Englanninkielisen wikipedia-sivun mukaan väestö on laskenut 1980-luvun lopusta eteenpäin työttömyyden seurauksena, mutta nyt taas 2000-luvulla vähän noussut, niin että v. 2016 luku on ollut 4534.

Vaikka Afrikan tähti -pelissä saarelle onkin pitkä merimatka (tai lyhyt lentomatka, jos on rahaa), niin siitä on mielikuva, että se on ihan Afrikan vieressä. Siksi olikin yllätys, että saari on yksi maailman syrjäisimmistä saarista, n. 1950 km Afrikan mantereesta ja 4000 km Etelä-Afrikan mantereesta. Villa kirjoittaa, että Saint Helena lienee maailman eristynein trooppinen saari. Wikipediasta löytyy tietoa, että saaren lentokenttä avattiin vasta v. 2016, sitä ennen sinne pääsi vain meritse (perinteinen lautapelimme on siis ollut edellä aikaansa). V. 1992 kun Villa oli saarella, siellä ei näkynyt edes televisio.

Vaihtohyllyssä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!