Takakannesta:

"Hilda ei ole yksin, hänellä on kissa Kisuli. On kaikesta huolta pitävä Sanna-täti, joka syntyi iät ajat sitten, samana päivänä kuin vanha Vaasa paloi poroksi. On myös äiti, joka on sairastunut tuijotustautiin ja elää omissa maailmoissaan. Isä on jossain Amerikassa.

Mutta kun Hilda varttuu, hänelle käy hullusti, ja hänen täytyy jättää tädit, tätien miehet ja Sorolan-kodin turva ja lähteä piiaksi vieraaseen taloon.

Hildan ystävä Helli ei halua raataa loputtomiin toisten hyväksi. Hän saa Hildan mukaansa Vaasaan, oranssinväriseen pumpulitehtaaseen, jonka piippu on korkeampi kuin Pyhän kolminaisuuden kirkko.

He menevät tehtaalle töihin. Asettuvat asumaan. Heistä tulee pumpulienkeleitä."

Kiinnostuin tästä kirjasta heti, kun sain tietää tästä, ja tämä tulikin sitten ostettua. Yleensäkin historialliset todellisuuteen perustuvat naisten tarinat kiinnostavat. Kirjailijan mukaan tarina perustuu ainakin osittain hänen isoäitinsä elämään. Tarinassa tuli myös Vaasan historiaa tutuksi, siitä en mitään tiennytkään. Olisi tietysti ollut vielä mielenkiintoisempaa, jos tuntisin Vaasaa edes jonkin verran. Hyvin yksityiskohtaiset kuvaukset tehdastyön työvaiheista eivät olleet kaikista mielenkiintoisimmasta päästä, niitä lukiessa hieman pitkästyin. Kaiken kaikkiaan Hildan tarina oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että kiinnostaa lukea sarjan seuraavatkin kirjat.

Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen tästä kirjasta saa Venäjän, joka mainitaan kirjassa useampaan otteeseen. Mm. sivulla 43 mainitaan, että "Venäjän keisari nimittäin tuntui haluavan liittää Suomen suuriruhtinaskunnan tiukemmin Venäjän valtapiiriin."

Kirja siirtyy seuraavan lukijan hyllyyn eli Saka74:lle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivomastani kirjasta. Kiinnostuin tästä lähinnä Vaasan takia, sillä se on itselleni erittäin tuttu kaupunki.

Tämä oli kiinnostava kirja ja tykkäsin lukea nimenomaan Vaasan takia. Vaasa on tullut opiskeluaikoina koluttua läpikotaisin sekä päivä- että yöaikaan ja kirjan puuvillatehtaassa olen viettänyt lukuisia tunteja. Vaasassa on tullut vietettyä aikaa nuoruuden jälkeenkin, sillä mies on sieltä kotoisin. Kirjan kannessa on melko pieni kuva tehtaasta, mutta mies tunnisti sen välittömästi. Hän pysähtyi kesken lauseensa ja sanoi kirjan ollessa pöydällä: "Nyt täytyy kyllä ihastella tätä hienoa kantta"...

Yksityiskohtaiset kuvaukset tehdastyöstä eivät minuakaan kiinnostaneet, mutta muuten tässä oli kyllä hyvää kuvausta naisen asemasta ja elämästä tuon ajan yhteiskunnassa. Taidankin lähiaikoina kuunnella äänikirjana tämän jatko-osan Lontoon tyttö.

Toiveyllätys!

Oikein paljon kiitoksia tästä hienosta toivekirjasta, jonka sain Helsingin miitissä. Kiitokset Saka74:lle myös miittiseurasta, oli kiva taas tavata!

Kiitokset myös Flowerille kirjan rekkaamisesta, jemmaan tämän jälkeeni toki toisille toivojille. (Menossa Outa1977:lle)

Mielenkiintoinen yhteiskunnallinen romaani naisen asemaan keskittyen. Hyvin erilaista Alakoskea kuin aiemmin lukemani Svinalängorna ja Håpas du trifs bra i fengelset.

Pidin tarinan kerronnasta Hildan oman kohtalon kautta. Sekä maaseudun että Vaasan osuudet olivat kiinnostavia, havainnollisia ja välillä liikuttaviakin. Tunnen Vaasaa jonkin verran reissujeni pohjalta, joten tunnistin viitattuja paikkoja. Vaasalaisille kirjan paikallisote lienee aarreaitta. Tehdastyön teknisiä kuvauksiin, laite-esittelyihin ja tehdastyöaikoja käsittelevään toistoon olisin kaivannut tiivistystä.

Luen kyllä mielelläni Saka74:n mainitseman jatko-osankin, nimensä perusteella se taitaa sitten keskittyä Gretan tarinaan. Kiitokset kierrättäjille, tämä kirja pääsee seuraavan toivojansa käsiin Tampereen miitissä.

Toivelukemista outa1977:lle, ole hyvä!
Rentouttavia hetkiä kesääsi!

Voi että. Tämä oli niin mieluisa yllätys. :) Alakoskelta olen lukenut useammankin kirjan ja tämä uusi sarja kiinnostaa kovasti!
Kiitos!

En sanoisi, että tämä oli pettymys...mutta jollain tavalla odotin kuitenkin kirjalta enemmän. Alakoski tekee uuden aluevaltauksen kirjoittamalla tämänkaltaisen, historiallisen romaanin. Jotenkin ajattelen, että sen on täytynyt olla vaikeaa verraten edellisten kirjojen aiheisiin. Hän mainitseekin loppusanoissa, että kirjoitustyö oli aluksi hankalaa ja hän keskeytti kirjoittamisen useaan otteeseen.
Tekstin muoto oli mielestäni paikoin vähän kankeaa ja huomasi selkeästi, että kirjailija nojasi paikoin vahvasti lähdeaineistoonsa sellaisenaan. Joitakin asioita ja tapahtumia raapaistiin aika pintapuolisesti.
Aihepiiri sinänsä on kiinnostava. Millaista työläisnaisten elämä oli ja miten he selviytyivät arjessa ja ajoivat etujaan.
Sarjan seuraavankin osan voin lukaista, kun kohdalle sattuu, mutta en täysin (vielä) tästä lumoutunut.

Kirja löytyi myrtilluksen toivelistalta. Pukstaavin miitissä eteenpäin.
Lukuiloa!

Osallistun tällä vapautuksella myös Alen sateenkaarihaasteeseen: kannessa sinistä.

Kiitos toivelistakirjasta! Oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

Pidin ja en pitänyt. Pidin ajankuvauksesta tosi rankkoja kokeneiden vahvojen naisten kautta. Kuvatessaan näiden "pumpulienkeleiden" arkista aherrusta, selviämistä ahkeruudellaan vaikeissa olosuhteissa ja sotien aikana kirjailija oli parhaimmillaan. Olen paljon lukenut historiallisia romaaneja ja kyllä tämä ei valitettavasti ollut kovin kehuttava. Jotenkin tuntuu, että kirjoittaja ei ole hallinnut aineistonsa pukemista fiktiiviseen muotoon vaan on suoraan käyttänyt sitä osana teosta.
Puuvillatehtaan toiminnan ja työolojen kuvaukset kiinnostivat. Olen lukiolaisena ollut kesätöissä Porin puuvillatehtaan kutomossa. Oli kyllä rankin kesätyökokemus, mitä minulla on ollut. Vaasassa en ole koskaan käynyt ja ylipäätään Pohjanmaa on minulle tuntemattomampaa Suomea.

Lainaus kirjasta:
"Waasassa 25. kesäkuuta 1867
Kylmin kevät miesmuistiin. Kesä myöhässä. Etelä-Suomen järvet vieläkin jäässä. Rahvas vaeltaa nälkiintyneenä teillä. Viljalaivat eivät pääse Pohjanmaan satamiin. Hätä on mitä suurin. Kuolleita enemmän kuin syntyneitä.

23. toukokuuta: lumensyvyys 1 1/2 kyynärää, tuuli koillisesta.
26. toukokuuta: kylmä viima, pakkasta, täysi talvikeli, lumen syvyys 1 1/2 kyynärää, aurausmerkit yhä kiinnijäätyneitä.
1. kesäkuuta: hyvä rekikeli.
16. kesäkuuta: ehtoolla ankara myrsky ja rankkasade, saaristoissa peilikirkas jää.
20. kesäkuuta: talonpojat laskevat lehmät ja hevoset metsään, ei heinää, ei puissa lehtiä, paljaat mustikanvarvut."

Sinänsä hyvin koskettava ja karmiva kuvaus olosuhteista 1867, mutta tälläkään ei vaan ollut mitään tekemistä Hildan ja Hellin elämän kanssa. He eivät olleet vielä syntyneet.

Kirjassa 478 s.

Toivelistalukemista. :)

Kiitos toivelistakirjasta, jolle onkin näköjään jo kertynyt monta lukijaa :)! Vaasa on itselleni täysin tuntematon kaupunki ja edellisten lukijoiden mielipiteetkin vaihtelevat kovasti, joten jännä nähdä, mihin suuntaan minun lukukokemukseni kallistuu. Historiallisista romaaneista kyllä pidän enkä ole lukenut tältä kirjailijalta mitään muuta, joten vertailukohtaa ei myöskään sen suhteen ole.

No niin, nyt on tämä tiiliskivi luettu ja olen aikalailla samaa mieltä edellisten lukijoiden kanssa. Kirjailija siis minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä millaista tekstiä hän on aiemmin kirjoittanut, mutta myös minusta kerronta oli varsinkin alussa hieman laahaavaa ja kankeaa. Tarina kuitenkin alkoi kantaa tapahtumien edetessä ja Hildan varttuessa enkä itse kokenut tehdastyön kuvausta pitkäveteisenä, vaan päinvastoin, vaikka kaikki oudot sanat siihen liittyen eivät kyllä avautuneetkaan. Mutta monien muiden historiallisten kirjojen tavoin tämäkin valotti hyvin naisen asemaa sen ajan yhteiskunnassa ja eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä. Ei voi kun ihmetellä, miten naiset ovat jaksaneet ja selvinneet! Tykkäsin kuitenkin kirjasta niin paljon, että aion lukea myös jatkoa.