"Nuoren naisen uskomaton pako suljetusta maasta.
Hyeonseo Lee varttuu hyvän perheen tyttärenä Pohjois-Koreassa. Hän uskoo, että hänen kotimaansa on paras paikka elää, mutta alkaa kasvaessaan epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti?

Hyeonseo päättää hieman ennen täysi-ikäistymistään käydä salaa tapaamassa Kiinassa asuvia sukulaisiaan ja jää maahan. Tästä alkaa hurja selviytymistarina. Se on raju kuvaus elämästä eräässä maailman pahamaineisimmista yhteiskunnista ja koskettava kertomus rohkeudesta ja päättäväisyydestä." (takakannesta)

Otava 2015. 363 sivua. Alkuperäinen The Girl with Seven Names : A North Korean Defector's Story, 2013. Suomentaja Jaana Iso-Markku.

Seitsemän nimen tyttö on jaettu kolmeen osaan: Pohjois-Korean ajasta kertoo osa "Maailman mahtavin kansakunta", Kiinan vuosista "Lohikäärmeen sydämeen" ja Etelä-Koreaan saapumisen vaiheesta "Matka pimeyteen". Kirja on jännittävästi ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, vaikkei olekaan mitenkään erityinen kirjallisesti. Kiinnostava, koskettava ja järkyttävä on Hyeonseon kertomus Pohjois-Koreasta, siellä vallitsevasta suoranaisesta hallitsijaa palvovasta kultista, julmuuksista (alakoululaiset vietiin katsomaan teloituksia) ja ihmisten tottumisesta pienestä pitäen siihen, ettei edes kotona voinut puhua mitään maan oloista tai hallitsijoista, ettei sitä jotenkin tulkittaisi arvosteluksi. Kaikki oppivat nuorina rakentamaan naamion kasvoilleen, sen taakse jäivät kaikki tunteet ja omat ajatukset.

Olen lukenut kirjan muutama vuosi sitten ja nyt on aika päästää se etsimään uusia lukijoita.

Tarjolle miittiin.

Olen lukenut valtavan määrän kirjoja, joissa kerrotaan Neuvostoliiton julmuuksista: karkotuksista, vankileireistä, mielipidevangeista, Siperiasta, mielisairaaloihin poliittisista syistä teljetyistä, paoista ja pakoyrityksistä. Samaa aihetta olen lukenut myös muista Euroopan itäblokin maista ja Kiinasta ja nyt myös muutaman kirjan Pohjois-Koreasta.
Kun näin tämän kirjan miittipöydällä, se toisaalta houkutti, toisaalta mietin, jaksanko vielä näitä elämäntarinoita. Mutta taidan jaksaa...

Paulanni edellä kertoi vähän kirjan ensimmäisestä osasta. Toisessa osassa ollaan tosiaan Kiinassa. Se, mikä minua hämmensi, oli Kiinan olojen ja tavaravalikoimien jne kehuminen. No - en ole Kiinassa käynyt ja varmaan Pohjois-Korean jälkeen se on huomattavasti rikkaampi, mutta kyllä muualta saamani käsityksen mukaan Kiinakin on kuitenkin melkoisen köyhä maa - vai eikö se sitten koske isoja kaupunkeja?
Kolmannessa luvussa on paitsi elämää Etelä-Koreassa, myös vielä ensimmäistä pakomatkaa pahemman pakomatkan kuvaus.

Tällä kirjalla osallistun ainakin numerohaasteeseen ja Helmet-haasteeseen (alaotsikko) sekä presidenttipeliin (Kim Il-sung , Jimmy Carter, Bill Clinton)

Miittiin tarjolle!

Virtuaalisesti valitsin Peonion avustuksella ja hän myös toimitti kirjan kotiovelle :) Kiitos!