Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Tallinna vuonna 1431. Piritan luostarin nunna Taleke on yllättäen menettänyt puhekykynsä, ja apteekkari Melchior Wakenstede kutsutaan selvittämään tapausta. Matkalla apteekkari löytää kuristetun miehen. Myös Piritan luostarissa kuristetaan kolme ihmistä seuraavien päivien aikana. Melchior vannoo löytävänsä syyllisen, mutta miten käy, kun Melchiorin korviin kantautuu samaan aikaan suruviesti kotoa?

Historiallinen dekkari vie lukijansa vanhaan Tallinnaan ja keskiajan pimeälle puolelle. Piritan kuristaja on suositun sarjan neljäs mysteeri.

Vironkielinen alkuteos: Apteeker Melchior ja Pirita kägistaja (2013)
Suomentanut: Jouko Vanhanen

2. painos, Into Kustannus 2021

– Delennan yllätyspaketissa oli kolme lukematonta Melchioria ja röykkiö Alku-karkkeja! Karkit hävisivät saman tien, mutta kirjoista on iloa pitempään ja useammalle :) Kiitos!!

Olen lukenut tästä sarjasta vain aloitusosan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus, elokuussa 2019. Kolme ensimmäistä osaa minulla kyllä on ollut alkukielellä :P Nyt sain Delennalta osat 2–4 suomeksi <3

Aika monta kirjaa on lukuvuorossa ennen tätä, en tosin aio näitä Melchioreita lukea järjestyksessä, vaan tämän nelosen seuraavaksi. Hippasin sillä nimittäin Paulannin Toivelistahipassa ;)

Otin tämän tänään lukuun, kun eilen sain päätökseen Cleevesin Punaista tomua. Kesken ovat Arhippa, Frantz ja Stonex, mutta sehän ei tähän kuulu 😁 Näissä kahdessa kirjassa on samaa, myös Cleevesin Shetlandinsaarille sijoittuvassa kirjassa oli mukana 1400-luku ja Hansaliitto 😉

Merkinnän kuva on kampaajakäynnin ja Ukraina-asioiden hoitamisen väliseltä kahvipaussilta Antilla. (Voipullan piilotin kuvasta.) En osaa kuvitella kahvihetkeä ilman luettavaa, siis jos olen yksin kahvittelemassa tietenkin. Näin on siitä huolimatta, että usein puhelin vie suurimman osan kahvitteluajasta..

Tämän lukeminen jäi kiireellisempien kirjojen alle, mutta nyt pääsen jatkamaan. Olen vasta sivulla 59/366, vaikka kirja oli tänään mukanani, kun olin saattajana kuntoutuskäynnillä. En kuitenkaan ehtinyt lukea siellä, koska hoitaja kävi pyytämässä minutkin mukaan vastaanotolle. On muuten hauska yhteensattuma, että luen parhaillaan tapahtumista 16. ja 17. maaliskuuta 1431 :D

Kirja on ollut mukana repussa eilisen ja tämän päivän ja ainahan sitä vähän ehti metro- ja ratikkamatkoilla sekä kahvilla lukea. Menossa nyt 228/366.

Kävin tänään Sinebrychoffin taidemuseossa, se on lempimuseoitani. Alexander Lauréuksen (1783–1823) teosten näyttely sopi tämän kirjan teemaan, maalauksissa oli munkkeja ja ryöväreitä ;)

Museon vanhimmat maalaukset ovat muuten juurikin 1400-luvulta, jopa sen alkupuolelta! Ei ollut siis ollenkaan hullumpi yhteensattuma poiketa Bulevardi 40:ssä, kun seuraa Piritan luostarin murhamysteeriä!

Merkinnän kuva on eiliseltä Kampista.

Eilen en ehtinyt lukea oikeastaan ollenkaan, kahdessa kuukaudessa oli kertynyt niin paljon hoidettavia asioita – ja lauantain olin luuhannut museossa, kirjastossa yms :P No, kävin lauantaina kyllä työmaallakin, mikä olikin pääsyy koko reissuun.

Otin kirjan mukaan tänään(kin), kun lähdin sairaalakäynnille saattajaksi, mutta sielläkin päädyin lopulta osaksi aikaa mukaan vastaanotolle, joten en ehtinyt lukea. Olen nyt sivulla 294/366 ja vaikka alkupuolella kirjan jaarittelut ehtivät pitkästyttää ja tarinointi oli jotenkin jähmeää ja junnaavaa, nyt on jännää :) Saa nähdä, miten pieleen oma murhaajaveikkaukseni menee. Yleensä en edes yritä arvailla syyllisiä, mieluummin seuraan tarinaa ja sitä, miten kirjoittaja haluaa johdatella ja tarjota eri vaihtoehtoja, mutta nyt en voinut estää ajatuksen putkahtamista mieleen jossain kirjan puolivälin paikkeilla :D

Oli kirja toki eilenkin mukana repussani, mutta ehdin lukea vain tovin Pasilassa. Aioin poiketa aamulla Triplan Prismassa, se kun sopi hyvin reitilleni, mutta yllätyksekseni se olikin kiinni klo 9:44. Lähi-Prismani on ollut jo vuosia avoinna 24/7, joten aukioloaikojen tarkistaminen ei käynyt edes mielessä vaan oletin kaupan olevan tähän aikaan avoinna. Täällä maallakin (lue: Forssassa) Prisma avautuu sunnuntaisin klo 9:00. Palasin sitten aseman puolelle ja menin luppoajaksi kahville. En viitsinyt enää talsia uudelleen toiseen päähän kauppakeskusta vaan kävin sitten siinä lähi-Prismassa – ja sen jälkeen Tokmannilla, kun en ensimmäisestä kaupasta löytänyt sitä, mitä hain..

Kuva on siis eilisaamulta Pasilasta. En ole koskaan nähnyt raiteita ja laitureita niin tyhjänä, oli outoa. Junalakkokin alkoi vasta tänään klo 00:01. Eilen tosin muun muassa Turun junat oli korvattu busseilla ja jotain muitakin ratatöiden aiheuttamia muutoksia oli kaukoliikenteessä, mutta silti. Junia kulkee yleensä koko ajan.

Menossa 309/366, Melchioria käy sääliksi. Mitenhän hän niissä seuraavissa sarjan kirjoissa pärjää..

Luin tämän loppuun saman tien pari viikkoa sitten, journalointi vain jäi. Ikäjuttua ihmettelin moneen kertaan, siis sitä, miten moni tässä oli yli 60- tai 70-vuotias ja joku jopa yli 80-vuotias. Keskimääräinen elinikä kun oli tuolloin suuressa osassa Eurooppaa 30–35 vuotta.

Kovasti tarvittiin aineksia rohtoihin, pitkä – ja erikoinen – lista on esimerkiksi sivulla 23. Kaiken huipuksi joihinkin lääkkeisiin sisältyi kannibalismia :O Mielenkiintoinen oli myös näkemys, että olut oli kaikin tavoin viiniä arvokkaampaa. Tämä ehkä päti Baltiassa vaan ei koko Euroopassa?

Luostarin ruokailuhetket kuluivat kuunnellen ääneenlukijaa. Silloin "päivästä ei kulunut ainuttakaan hetkeä turhaan, vaan jokainen hetki oli eletty Jumalalle". Harva osasi keskiajalla lukea, erityisen harva nainen, joten siksikin ääneenlukija oli tarpeen. Mutta olen kyllä samaa mieltä ajanhukasta: aika ei mene haaskuuseen, kun syödessä lukee :D

Keskiajalla voimassa olleet perimyssäännöt jatkuivat itse asiassa pitkään. Nykylukijaa raivostuttaa, että jonkun kerrotaan kuolleen ilman perijää, koska hänellä oli vain sisar. Perijän puuttuessa omaisuus palautui (tässä) ritarikunnalle.

Kirjoitusvirheitä tässä oli mukavan vähän, mutta lisäksi tavutusohjelma jakaa sanoja väärin (puu-noksa). Ei kai tuollaisia nykyaikana kukaan viitsi oikolukea ja tarkistaa. Sen sijaan svetisismiin sortuminen on melkoinen virhe suomentajalta (esimerkkinä sivu 41). Tai no termi "svetisismi" on väärin, koska käännös on tehty viron kielestä, mutta näköjään saman virheen voi tehdä silloinkin. Tarkoitan siis tätä:
"Usein käytetään muodollista subjektia eli se on -passiivia (vrt. ruotsin det är). Esimerkiksi virkkeen ”On vaikea ymmärtää, miksi hän tekee niin” asemesta sanotaan: ”Se on vaikea ymmärtää, miksi hän tekee niin” (toinen esimerkki: ”Se on kiva päivä tänään”)." (Wikipedia)

Melkoisen juonen oli Hargla taas punonut. Pidin tässä erityisesti siitä, että tapahtumat sijoittuivat Piritaan. Kirjan viimeinen lause sisälsi aikamoisen yllätyksen!

Osallistun tällä Kielillä-lukuhaasteeseen (viro) sekä Kouluhaasteeseen 2022–2023 (Melchior pohtii monia eettisiä ongelmia).

Paulanni saa kirjansa huomisessa kiirastorstain minimiitissämme Antin Konditoriassa.

Kiitos miittiseurasta ja tästä(kin) toivelistakirjasta. Minulla on seuraavana vuorossa kolmas Melchior-kirja, ja sitten pääsen tähän kiinni.