Kovakantinen kirja, Kustannusosakeyhtiö Teos 2019, 222 sivua.

Kustantajan kuvaus:

”Marionin miesystävä katoaa. Noin vain, monen riidan ja sovun päätteeksi. Kaita ei löydä perhe, poliisi, etsintäpartiot, selvännäkijät, kukaan johon Marion laittaa yksi kerrallaan toivonsa. Mitä tapahtui?

Marionilla on johtolankoinaan vain hänen ja Kain yhteinen, pari vuotta kestänyt elämä, matkat ja keskustelut, ja viimeisten aikojen tapahtumat, viimeisen aamupäivän kuva silmiensä edessä. Poliisin ollessa vaitonainen Marion ajautuu hetki hetkeltä syvemmälle hänen ja Kain suhteen jälkiin, itseensä, epäilyksiinsä. Epätietoisuus on yhtä karmeaa kuin rakkauden menettäminen, ja tätä välitilaa Marion yrittää paikata järkeilemällä, muistamalla, uneksimalla.

Marjo Katriina Saarisen toinen romaani Jälki näyttää tarkasti ja armottomasti, kuinka kriisin hetkellä pienimmätkin asiat latautuvat merkityksellä, kuinka selvittämättömästä menetyksestä versoaa jotain päättymätöntä. Ennen kuin arvoitus ratkeaa, kadonnut löytyy, on vain tyhjää joka on täytettävä.”

Tämä kirjailija oli minulle uusi tuttavuus. Teksti oli yllättävän vangitsevaa ja kirjan tunnelma vei lukijan mukanaan. Aluksi pidin Kaita ahdistavana ja narsistisena miehenä, mutta kirjan edetessä Marionin muistot ehkä pirstaloituivat niin, etten enää tiennyt mihin oikein luottaa. Kirja kuvaili joka tapauksessa vahvasti ja taitavasti kriisin ajatukset valtaavaa voimaa.

Tapahtumien sijoittuminen Tampereelle oli iso plussa. Tarinan loppua kohti totuuden ja kuvitelman tai unen rajat hämärtyivät itselleni vähän liikaa, olisin kaivannut loppuratkaisulta ehkä hieman enemmän varmuutta tai selkeyttä.

Ehkäpä se on tämä haastava aikammekin. Kun moni asia on ollut pitkään niin epävarmaa, sielu kaipaa varmuutta.

Vien lukutuolin postilaatikkoon tämän toivekirjan aikaisena synttärilahjana, kun liikumme sillä suunnalla. Oikein paljon onnea!

Aamuvarhaisella löytyi huikea yllätys postilaatikosta! Mukana seurannut kortti paljasti, että ennenaikaisesta synttärilahjasta kyse, mutta enpä malttanut jättää pakettia odottamaan sitä oikeaa päivää, vaan kääräisin kirjan esiin. Marjo Katriina Saarinen onkin täysin uusi tuttavauus, mutta kuulostaa kovasti mieleiseltäni kirjailijalta. Suurkiitos, Bookgeo!

Allekirjoitan pitkälti Bookgeon ajatukset tästä kirjasta. Tarinassa oli jotain hyvin vangitsevaa ja kiehtovaa, mutta loppua kohti tunnelma meni sen verran mystiseksi ja hämäräksi, että oma mielenkiintoni lopahti. Parisuhteen tilannekuvauksista pidin, ja olipas mukavaa, että tapahtumat sijoittuivat Tampereelle.


Kirjapari-haasteeseen tästä löytyisivät T.S. Eliotin Autio maa, H.C. Andersenin Lumikuningatar, Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Pentti Saarikosken Kootut runot.

BC-tapaamiseen tarjolle.

Tämä kirja ei löytänyt lukijaa Tampereen miitistä, joten sovimme lukutuolin kanssa, että vien tämän tarjolle Helsingin miittiin 10.5.

Tämä kirja oli tarjolla Helsingin miitissä ja löysi sieltä uuden tutun lukijan :).

Kiitokset, Bookgeo! "Tutulla lukijahistorialla" lähdit kertomaan tästä kirjasta, niin pakkohan tämäkin oli napata, vaikka olin saanut jo viisi toivelistakirjaa ja yhden rinkikirjan kahden lukuviikon ajalla.
Mecu ja Saka74 olivat myös kiinnostuneita tästä.
Olipa mukava miitti, kiitokset!

Olipa jollain tapaa hämmentävä lukukokemus. Mihin tässä tarinassa saattoi enää luottaa? Kiitokset, oli kiinnostavaa lukea tämä itselle uuden kirjailijan kirja.
Sekä Mecu että Saka olivat tästä kiinnostuneita, joten vien kirjan tarjolle.

Edit. vein kyllä kirjan tarjolle Riihimäki-miittiin, mutta unohdin tarjota juuri Meculle. Joku tämän sieltä nappasi onneksi kuitenkin.

Se joku olin minä. Tässäkin juoni alkoi kiinnostaan...