Kustantajan esittely:

”Koko planeetta ei ollut synnyttänyt isääni jännittävämpää miestä.”

Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus.

Joonatan Tolan esikoisromaani isästä on kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin."

Otava, 2021.

Lukupiirin toukokuun kokoontumista varten.

Olisin ehkä pitänyt kirjasta enemmän, jos tämä ei olisi ollut juuri sitä hulluutta ja sekopäisyyttä, jota koko työhistoriani on ollut täynnä. Erikoiseksi tämän autofiktiivisen tarinan teki se, että järkyttäviä ja karmaisevia tarinoita katsottiin jonkinlaisen humoristisen linssin läpi, siitä jäi hyvin ristiriitainen fiilis. Huumori on toki yksi selviytymiskeino ja selviytymistarinahan on se, että kirjoittaja on selvinnyt tällaisesta lapsuudesta. Kirjallisesti tämä oli värikäs ja elävä, mikä auttoi jaksamaan kirjan loppuun, vaikka isän toistuvat sekoilut alkoivat kieltämättä kyllästyttää. Häpeällistä, että suomalainen lastensuojelu -80-luvulla on pettänyt näin perusteellisesti. Toivon, että tilanne nyt 2020-luvulla on sen suhteen toisenlainen.

Tämä toivelistahipan kirja on odottanut jo tovin päästäkseen toivojalleen. Tänään pääsen ehkä poikkeamaan Outan postilaatikolla kesäisen ajoretken varrella...

Paljon kiitoksia toiveeni täyttämisestä!

Vuoroin nauratti, suretti ja vihastutti.
Minusta oli hyvä, että kuvaus ei ollut vain ankean lakonista. Itselläni on kokemusta skitsofreenikosta/mielisairaasta henkilöstä lähipiirissäni, joten jollain tasolla osasin asettua Joonatanin kertojaminään.
Vihainen olin siitä miten huonosti viranomaiset asian hoitivat, eikä lapsille hommattu apua. Tola on haastattelussa kertonut, että vanhemmat olivat hyviä selvittämään sossulle tilanteita. Ehkä niinkin joo, mutta kyllä siinä silti ihan selkeää laiminlyöntiä on tapahtunut. Minusta vaikuttaa siltä, ettei pikkupaikkuntien sosiaalityöntekijöillä ollut vaan riittävää uskallusta tehdä päätöksiä. Kuten Joonatankin kirjassa mainitsi, moni varmasti myös pelkäsi hänen isäänsä.

Suretti myös se, ettei kukaan perheestä oikein saanut kunnollista apua. Ymmärrän kyllä sukulaistenkin väsymisen.
Monia ajatuksia ja tunteita tämä kirja herätti. Toivottavasti Tola kirjoittamalla tämän kirjan, rohkaisee enemmän mielenterveyspotilaiden ja alkoholistien lapsia puhumaan asioistaan.

Kirjan kansikuva puhuttelee. Katsoin sitä useasti kirjaa lukiessani.

Kirjalle on muuten tulossa jatkoa. Haluan kyllä lukea lisää perheen vaiheista.

Helmet lukuhaaste: 2021 julkaistu kirja.
Matkustan ympäri maailmaa lukuhaaste: Sveitsi. Joonatanin isoäiti käy siellä opintomatkalla. Itse en ole koskaan siellä käynyt. Haluaisin kyllä!

Matkahuolto kuljettaa seuraavalle lukijalle!
Hyviä lukuhetkiä!

Kiitokset toivelistakirjasta, outa1977!

Tämä oli kokonaisuutena aika raskas lukukokemus, mikä ei tietenkään tee kirjasta huonoa. Kun tämä oli minulle raskas lukukokemuksena, ei voi olla ajattelematta näitä lapsia, joille tämän tyyppinen elämä on ollut todellisuutta. Tarinaan sisältyi muutamia kohtia, jotka aiheuttivat huvittuneisuutta (olivat joko niin hyvin ja kekseliäästi kuvattuja tilanteita tai osuvia kommentteja), mutta pääosin tästä tuli vain todella paha mieli. Isän sairaus tuntui todella kamalalta. Varmasti lasten etua on ajateltu jo tuolloin, mutta vanhemmat näyttivät olleen selittelyn ja teeskentelyn mestareita.

Helmet-lukuhaasteessa 2022 tämä käy kohtaan 16. Kirjan luvuilla on nimet.

Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen tästä saa Sveitsin, sillä isoäiti matkusta lomalle Sveitsiin.

Vihdoinkin toukokuu saa tämän toivelistakirjansa. Pahoittelut, että tässä kesti näin kauan. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kesää!

Kiitos kirjasta, hyvin jaksoin odottaa. Hyvää kesää!

Toivelistoilla.

Pidin tästä kirjasta kovasti, tapa jolla Joonatan Tola kertoi perheensä tarinaa teki kirjasta... Äh, pakko lainata takakantta, kun omia sanoja ei löydy: "karnevalistisen hurjasti elämää sykkivän sekä samaan aikaan sielua ravistavan traagisen."
Lapsi ei tiedä muusta kuin omasta todellisuudestaan. Tässä kirjassa kerrotaan mielikuvitusta käyttäen tuosta perheen todellisuudesta. Lopussa tuli kyynel silmään. En ehkä nyt pysty ajattelemaan enempää sitä, että tällaista voi ihan oikeasti olla olemassa.

Miitissä eteenpäin!

Kiitos kirjasta!

No, jopas oli tarina! Jos oli isä ihmeellinen mies, oli sitä isoisäkin. Huumoria on löydetty surkeista sattumuksista. Sehän yksi selviytymiskeino. Aina välillä tuli mieleen, että tämän kaltainen elämä on valitettavasti edelleen joittenkin lasten osana. Jotkut ovat niin hyviä selittelemään, että korkeintaan hyvin kokenut sosiaalialan ihminen voi nähdä kulissien taakse.
Isä oli niin sekopäinen, että ihmettelen perheenäitiä. Miten hän kesti olla paikallaan? Kai 1980-luvulla jo olisi avioerokin ollut mahdollinen. Ainakin lapset olisivat nähneet vähemmän nälkää. 1950-luvulla sosiaalihuollon varassa kyllä nähtiin nälkää, mutta ei noin vakavaa. Veteen tehtyä lettutaikinaa paistoimme mekin usein, kun maitoa ei ollut ja leiväksikin vain näkkäriä. Luulen että meillä useimmiten oli yksi muna laittaa taikinaan. Vilua kärsittiin kyllä kunnon vaatteiden puutteen vuoksi. Taloa lämmitettiin lapsityövoiman raahaamien puiden avulla. Kunnan isät sanoivat mistä metsä oli kaadettu ja sieltä joskus kilometrinkin päästä piti kaatojämät karsia ja raahata liiteriin. Olihan meitä Äiti ja viisi lasta siihen työhön. Tupakansavusta tai humalaisista meidän ei koskaan tarvinnut kärsiä.
Täytyykin etsiä mediasta esim. Yle Areenasta lisää tietoa perheestä.

Musiikkitalon miittiin mukaan.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Helmet-haaste 39.

Helsingin miitistä poimittu.

Hyvin kirjoitettu kirja, joka väistää autofiktion pahimmat karit muutamaa raapaisua lukuunottamatta; tätä lukiessa ei tullut kovin usein tunne siitä että tirkistelisi toisten yksityisasioita.

Antaisin varmasti enemmän tähtiä, ellen olisi tällä hetkellä vähän kyllästynyt romaanimuotoiseen autofiktioon. Todennäköisesti kyllä luen tälle kirjoitetun jatkonkin, sen verran aihe kiinnostaa.

Kirja jätetty Malmin kirjaston vaihtohyllyyn.