Reuna:

"Annen ja Andrein tarina jatkuu siitä, mihin kirjassa Lupaus Jaltalla jäätiin: nuoripari on mennyt naimisiin, Andrei muuttaa Leningradista Helsinkiin ja tytär syntyy. Anne näkee painajaisia siitä, saavatko isä ja tytär Suomen kansalaisuuden.

”Huomenna pitää saada kielikoulun johtajalta työnantajan todistus, että saisin freelanceverokortin, ja tuo todistus pitää viedä poliisiasemalle, että saan oleskelu- ja työluvan”, Antti huokaa. Tämä kaikki pitää tehdä kolmen kuukauden välein.

Toimittaja Anne Tarsalaisen kerronnasta välittyy suuri lämpö ja aitous. Hänen tapansa kertoa vaikeistakin asioista on hyvin erityinen – elämä nyt vain tuo tullessaan kaikenlaista. Lukija saa hyvän käsityksen Neuvostoliiton ja Suomen olosuhteista ja järjestelmien eroista 1980-luvulla. Pääasiana säilyy rakkaus, kaikki muu on taustaa sille. ”Yksinkertainen, selkeä, tunteita herättävä, viehättävä teos”, arvioi käsikirjoituksen esilukija."

Mukava lueskella tutusta pariskunnasta ja heidän elämästään. Neuvostoliitto-linkki tuo tähänkin kirjaan oman sävynsä ja mieleen tulee omia muistoja tuon aikakauden Leningradin- ja Viipurin-reissuilta. Monenlaista on Annen ja Andrein elämään mahtunut!

Samoin kuin edellisenkin kirjan kohdalla olisin kuitenkin toivonut huomattavasti tiukempaa kustannustoimittamista. Anne kirjoittaa toimittajana sinänsä sujuvasti, mutta kerronta on löysää ja rytmi puuttuu, aikamuotojen käytössä on horjuntaa ja dialogi on vähän puisevaa. Harmi.