Sokeainkirjaston alasajosta pelastettu keväällä 2015.

Voi olla, että verenpaine olisi noussut tätä kirjaa lukiessa, vaikka olisin lukenut sen jo vuonna 2015, mutta erityisen irvokkaalta sen lukeminen tuntuu nyt, kun naapurin itsevaltias kuvittelee olevansa Pietari Suuren inkarnaatio ja on lähettänyt joukkonsa Ukrainaan tappamaan, ryöstämään ja raiskaamaan. Ukraina on sinnitellyt lännen aseellisen avun turvin jo yli Talvisodan keston, mutta kaupunkeja on pantu maan tasalle ja jälleenrakennustyö tulee olemaan valtaisa. Millaisia lauluja laulatte nyt, Helena Suomela, Ilkka Taipale ja Markku Lahtela? Onko maan puolustaminen väkivallattomin keinoin todella mielestänne tehokkaampaa kuin aseisiin tarttuminen? Sanoitteko EI Natolle (johon Turkin diktaattori estää meitä liittymästä)? Churchill sanoi, että jotka eivät ole nuorina radikaaleja, heillä ei ole sydäntä, ja jotka eivät ole vanhoina konservatiiveja, heillä ei ole aivoja. Pitäisikö äänioikeus nostaa 40:ään vuoteen?
Kirjassa vilahtaa paljon poliittisia eläimiä, Paavo Lipponen oli jossain vaiheessa Suomeloiden alivuokralainen ja Ilkka & Vappu Taipale mainitaan usein. Kävin samaa koulua kuin Taipaleiden lapset ja ihmettelen vaan näin jälkikäteen onko ministerin virka-auto oikeasti tarkoitettu koulukyytejä varten?

"Leningradissa kaikkialla jonotetaan, varsinkin elintarvikkeita." Ihmettelen jonot nähneen kirjoittajan letkautuksia, kuten miten miehensä "raikastaa itsensä kapitalistin deodorantein". Olisiko mahorkan- tai hapankaalinhajuinen mies poliittisesti korrektimpi?
Puolalaisia kirjoittaja ihmettelee; ovat epäluuloisia sekä idän että lännen suhteen. "Paljas viha saksalaisia vastaan tulee vastaan joka askeleella" (ymmärrän, odottakaa vaan kauanko ukrainalaisten vihan loppuminen vie), "mutta myös kyräily venäläisiä kohtaan tulee ilmi puheissa ja ylimielisissä vitseissä. Sankareita olivat kapinalliset, eivät rauhantekijät." Haloo! Venäläiset "rauhantekijät" eivät tulleet pelastajina, vaan alistajina. Tästä kertoo erinomaisen hyvin mm. kirja "Nainen leirissä". He eivät vapauttaneet maata, vaan tekivät siitä kommunistisen satelliittivaltion lähes 50 vuodeksi. Hullu diktaattori vaihtui toiseen - siitäkö pitäisi olla kiitollinen?
Takakannen mukaan kirja kuvaa vasemmistoälykköjen elämää. Millaisia ikinä mahtoivatkaan vasemmistotyhmyrit olla? Kirjoittaja nauraa elämän helppoudelle 60-luvun Puolassa. Anna mun kaikki kestää!
Miksi Varsova on rakennettu uusiksi, mutta Krakova saa rapistua? Haloo, sosialistisessa yhteiskunnassa ei korjata renessanssiporvareiden rakennuksia.
Mukavinta luettavaa olivat lapsuus- ja kesäkuvaukset, jolloin kirjoittajan poliittinen herääminen ei ollut vielä tapahtunut.

Olin alunperin ajatellut jättää kirjan jonnekin Fredan ja Pikku-Roban kulmille, mutta sinne ei varmaan ole hetkeen asiaa ja nyt joka nurkka notkuu kirjoista, joten jokainen joka on "uunista ulos" on juhlimisen arvoinen. Eilen oli Nikkilän kirpparikauden avaus, joten tänään olin jo valmiiksi huudeilla.
Kirja siis oottelee lukijoita kirjaston vaihtohyllyssä.