Takakannesta: "Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Illallispöytä on tyylikkäästi katettu, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea.
Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta... Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui - ja tapahtuu?
Kirjailija Erica Falck tuntee tapauksen taustat ja suvub naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimeinkin mysteerin."

En ole dekkareiden ystävä, mutta työkavereiden houkuttelemana nappasin tämän kirjan työpaikan kirjanvaihtopöydältä. Ja olihan tarina jännittävä ja taitavasti punottu mysteeri, jossa oli hieman liian paljon henkilöitä minun makuuni, mutta kyllä tarinan langat silti pysyivät hyvin koossa. Voisin lukea tällaisia dekkareita enemmänkin, sillä kirjailija ei mässäile raa´oilla yksityiskohdilla, mutta silti en vielä lue dekkareita suosikkieni joukkoon.

Miittiin tarjolle!

Miitissä napattu.