Takakannesta:

"Miten menee kysyin veljeltä. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa.

Raa'an kaunis, pikimustan huumorin puhkoma romaani taiteilija Jana Kiposta, jolla on tuhat syytä olla katkera eikä aikomustakaan vatvoa, kuka pilasi kenenkin elämän. Naiseuden tabuja murjova sukutarina oli Ruotsissa valtaisa yllätysmenestys, jonka epätavallinen kerronta ja polveileva juoni vievät sinne missä väkivalta on tuhoisinta ja rakkaus väkevintä. Kotiin."

Tämä oli hyvä ja vaikuttava kirja! Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että vaikka tarina sisältää monia epämiellyttäviä ja kamalia asioita, se ei kuitenkaan saanut minua ahdistumaan liikaa. Erikoinen kirjoitustyyli oli se jännä juttu tässä (ei pilkkuja ja erisnimet kirjoitettu pienellä alkukirjaimella ja yhteen), vaikka hetken aikaa alussa sitä hieman ihmettelinkin. Myöhemmin sitä en oikeastaan enää edes huomannut. Mielelläni luen trilogian seuraavat osatkin.

Hieno kansi tässä kirjassa!

Toivelistakirja Saka74:lle, hyviä lukuhetkiä ja mukavaa loppuvuotta!

En enää muista, mistä tämän kirjan bongasin ja lisäsin toivelistalleni. Kiitos!

Kirja oli mielenkiintoinen kertomus yhdestä suvusta ja yhden pienen paikkakunnan ihmisistä. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Salaisuuksiakin riittää: vaikka luulisi kaikkien jo tietävän kaiken, niin aina joku on jätetty tiedon ulkopuolelle. Toisten asioihin ei puututa, mutta silti kirjassa näkyy toisesta välittäminen. Salaisuudet paljastuvat vähitellen ja ihmisten elämä avautuu lukijalle. Smirnoff kertoo kaikki kauheudet tyynen rauhallisesti ja kauheuksista huolimatta hän onnistuu sisällyttämään kirjaan myös huumoria. Pidin kirjasta ja aion lukea trilogian muutkin osat.

Onnellista syntymäpäivää!

Kiitos Saka74 vielä yhdestä synttärikirjasta!

Tämä oli monella tavalla outo kirja: Flowerin mainitsemat pienellä yhteen kirjoitetut henkilönimet ja puuttuvat pilkut häiritsivät alussa, mutta hetken päästä niihin ei enää kiinnittänyt huomiota. Tuntuu myös kummalliselta sanoa että pidin kirjasta, jossa pahoinpideltiin naisia, lapsia ja eläimiä, mutta jotenkin tarina onnistui noista makaabereista kohtauksista huolimatta olemaan hauska ja paikoitellen jopa kaunis. Trilogian toinen osa lisätty toivelistalle, ja eiköhän tämäkin etsiydy kohtapuoliin seuraavan lukijan haltuun.

Tästä kirjasarjasta sain vihiä syksyn kirjakaupan kirjaillassa. Kuulosti niin mielenkiintoiselta, että kiva saada lukuun. Kiitos Piiku tästä ja kauniista kortista!