Hamina-sarjan avausromaani tutustuttaa lukijan Kalliokosken lasitehtaan väkeen ja kartanon maatilan alustalaisiin. Elämä on turvallisen tuntuista; suuri maailma on kaukana.

Eletään 1920-lukua, kansalaissota on vielä tuoreessa muistissa. Nuori Anna Kristiina uskaltaa tehdä pahennustakin herättäviä ratkaisuja, jos hänen sydämensä niin sanoo. Kun Anna Kristiina ja karjakko Valma pääsevät kartanoon töihin, loppuvat pahat puheet, ja kun kesä koittaa, ovat sekä Anna Kristiina että Valma löytäneet kiintymyksensä kohteet.

Elämä sujuu hyvin, kunnes eräänä helteisenä päivänä lasitehtaan nurkalta kohoaa paksu musta savu: tehdas on syttynyt ilmiliekkiin.

Olipas mukava lukea pitkästä aikaa Laila Hietamiestä.
Kirjassa tehdään käsityönä ikkunalasia. On aloittajaa, silittäjää ja lasinpuhaltajaa. Aloittaja hakee lasimassan pilliinsä potista. Sitten hän antaa sen puhaltajalle, joka puhaltaa siitä lieriön. Sitten lieriö kuumennettiin uunissa ja silitettiin ikkunalasiksi. Jokainen ammattimies tekee oman hommansa.
Keväällä syttyy lasitehdas tuleen, joka on katkera menetys insinöörin perheelle sekä työläisille. Mutta uutta tehdasta aletaan heti suunnitella ja työläiset saavat pitää paikkansa rakennusmiehinä, kunnes tehdas valmistuu.
Kirjassa toistetaan sivulla 150 - Oli se hyvä.... oli se hyvä .... oli se hyvä että tulit sanomaan.

Lukuiloa löytäjälle