Takakannesta:

"Perhe on paras - ja toisinaan tappava.

Sarjakuvataiteilija Erik Elman on erakoitunut Ullanlinnan perintöasuntoonsa ja pukeutuu mielellään edesmenneen isotätinsä vaatteisiin. Uskaltautuu joskus naisena kadullekin. Perheettömällä Erikillä on etäiseksi jäänyt velipuoli Peter. Rahavaikeuksien kanssa kamppaileva Peter vihaa perinnön napannutta isoveljeään. Vaimo numero kaksi, Jannika, vaatii huomiota, kaksospojista puhumattakaan. Mutta Peterin silmäterä on heidän pieni tyttärensä, joka on tahtomattaan käynnistämässä kohtalokkaita käänteitä. Anna Laine opettelee elämään ilman Justusta, rakasta mäyräkoiraansa."

Otava, 2019.

Kovin tuttua Pakkasta, jossa vilahtelivat sekä Anna Laineen kokkaukset että Helsinki-miljöö - niitä aina Pakkasen kirjoilta odotankin. Leppoisaa ja rentoa luettavaa, ja vaikka tavallaan dekkari olikin, suorastaan tunsin pulssin rauhoittuvan tätä lukiessa.

Tämä jatkaa jossain vaiheessa matkaansa Hippa-toivekirjana Bookgeolle.

Tämä sopii mainiosti Vapautusten vuosi -haasteessa helmikuun kirjaksi, sillä nimestä löytyy 'helmi' ja sisällössä keskeisessä roolissa ovat kaksospojat Frans ja Emil - hauskat nimet kirjallisuuden ystäville.

Kätevää, kun Hippa-kirja haetaan kotiovelta asti :) Oli kiva moikata edes lyhyesti! Kiitokset Sastamala-kuriroinneista, Bookgeo!

Kiitokset helmikuun piristyksenä tulleesta Helmimiehestä sekä pikamoikkauksesta, lukutuoli! Tälle kirjalle on jo seuraava lukija mietittynä.

Kun ei Ullanlinnan kaduille nyt muutoin pääse haaveilemaan, kirjan sivuilla se taas hienosti onnistui. Anna Laine oli tässä kirjassa melko lailla taustalla, toki välillä kauhan varressa. Olipa suloista tutustua uuteen Justiina-neitiin. Juonessa käsiteltiin ihan sujuvasti lähes ikiaikaista perintöriitojen teemaa ja sen sivustakatsojia, kuten tässä pientä Millaliinaa.

Kiitokset lukutuolille tästä kirjasta! Nyt kirja matkaa seuraavalle Pakkas-klubilaiselle piristykseksi sulkutilan keskelle.

Kirja lähti toissapvänä postitse lähemmäs tapahtumaympäristöään. Paljon kevätterveisiä ja tsemppiä!

Tämä oli nyt ihan täydellinen yllätys! Voi miten kiva päästä lukemaan Pakkasta pitkästä aikaa! En malttaisi nyt lähteä edes ulkoilemaan. Kiitokset myös hauskasta kortista, nähdään sitten joskus parempina aikoina. Kiitos Bookgeo ja terkut ja kiitokset tästä ihanuudesta sinne lukutuolille myös!

Olipa mukava päästä kirjan kahviloihin ja ruokapaikkoihin. Kiitokset huolettomista lukuhetkistä.

Helmimies oli tarjolla foorumilla ja löysi lukijan - ellei kaksikin yhdellä heppauksella. Hienoa että kirja saa jatkaa kontrolloidusti matkaansa.


Hyviä lukuhetkiä Ansalle, toivottavasti pääset edes hetkeksi ajatuksissasi "Ullanlinnaan", ja kiitokset Taryalle kirjan kontrolloidun matkan mahdollistamisesta!

Helmimies tupsahti pääsiäisvieraaksi jo eilen, kiitos erpax! Kortti on aivan mahtava! <3

Hyvää vappua!

Monenlaisia ongelmia perheissä: perintöjä, murhia, eroja. Kiinnostava kirja!
(6.5.2021)

Kirjan palautus.

Olen lukenut tätä parin muun kirjan ohella (Fellowes, Utrio) ja menossa on 151/317. Pakkasen kirjoja olen lukenut jonkin verran, sekä ennen BC-aikaani että BC-kirjoina, ja vaikka en ole mikään Pakkas-fani, mielelläni kyllä luen hänen dekkareitaan silloin tällöin. Tämä Helmimies vaikuttaa ihan hyvältä :)

Risuja annan kumminkin sanasta 'suureellinen'. Pakkanen tarkoittaa sillä 'suurellista'. Virhe on niin yleinen, että vähän aikaa sitten ihan vasiten mainitsin kirjaa journaloidessani, että ko. sana oli siinä kirjoitettu oikeassa muodossa, on se sen verran harvinainen ihme :)

* suurellinen
Kun laatusanaan suuri ( suuren) liitetään johdin ‑ llinen, tuloksena on suurellinen (kuten ovi : ovellinen). Sen päämerkitys on ’ylellinen, komea, mahtaileva, pöyhkeilevä, suurenteleva’. Samassa merkityksessä on lehdissä viime aikoina käytetty virheellisesti muotoa ”suureellinen”, joka on johdos matematiikan oppisanasta suure (vrt. murhe : murheellinen).
Lähde: Kielikello

Luin kirjan loppuun pari-kolme päivää sitten (nyt on 7.6. ja kello on 00.15, vaikka sivusto elää vielä eilisessä). Tämä oli mukavaa ja mukavan rentoa luettavaa, joka ajankohdastaan huolimatta sopii hyvin kesäänkin :) 'Anna Laine -dekkari' -merkintä kirjan kannessä tosin ihmetytti, sen verran pieni rooli Anna Laineella tässä oli. En muistaakseni ole lukenut Anna Laine -sarjaa aiemmin, ainoastaan muita Pakkasia, joten en tiedä, onko nimikkohenkilön rooli niissä yleensäkin näin pieni.

Toisikohan tämä viilennystä näihin ennätyshelteiden päiviin.. :)

Hyvää kesän jatkoa!

Kiitos yllätyskirjasta! Minä taisin löytää Pakkasen dekkarit vasta bc:n myötävaikuttamana, epäjärjestyksessä olen joitakin lukenut. Tämäkin toivottavasti aikanaan...

Luinpa kirjan nyt helmikuun pakkasilla flunssaa potiessa ja tämähän oli nopsa luettava (iso fontti!). Tarina eteni verkkaisesti, kirja oli hiukan yli puolenvälin, kun kuolema tapahtui. Sääli, että mielenkiintoinen ja mukava tyyppi menetettiin...
Kirjailija käytti välillä niin hienoja tai muuten vaan outoja sanoja, etten kaikkia ymmärtänyt. Mm stadin slangin verbi spiidata piti googlettaa.
Justuksen vaihtuminen Justiinaksi oli surullista, myötätuntoni oli Annan puolella. Onneksi en ole koskaan joutunut hankkimaan "korvaavaa koiraa" entisen menetettyäni.
Esiintyyköhän poliisi Ström myös muissa kirjoissa? Jäin ihmettelemään, mitä kautta hän on poliisiksi hakeutunut kun sivulla 175 kerrottiin hänen silmälaseistaan, joissa oli paksut linssit. Sellaisten kanssa kun ei poliisikouluun pääse, näkökykyvaatimukset ovat kohtuullisen tiukat. Taidettiin mainita Strömin aiemmin opiskelleen taidealaa, joten ei kai sieltäkään poliisiksi ponnisteta... Joo, lähipiirissä muuan nuori haluaisi poliisiksi ja siksi suunnitelmissa ensin silmäleikkaus :/

Oli mukava lukea tapahtumista ja paikoista Helsingin kaduilla, sattumalta kävin siellä juuri viime viikolla. Todellakaan kaikki kirjan paikoista eivät olleet tuttuja, mutta viime reissulla tuli mm käveltyä ja ajettua ratikalla pitkin Runeberginkatua ja kätköiltyä ihan ajan kanssa Jätkäsaaressa. (krossareille tiedoksi, että Jätkäsaaren kirjastossa ei enää ole vaihtohyllyä)

Presidenttihaasteeseen löytyi pari herraa:
"Katajanokalla asunut presidentti Koivistokin oli kuulemma harrastanut raitiovaunumatkailua vanhoilla päivillään, kunnes muistisairauden pahentuessa oli joutunut vastentahtoisesti lopettamaan.
Näin jälkeenpäin Erik hiukan harmitteli, etteivät he olleet koskaan osuneet samaan vaunuun. Ei hän tietenkään olisi mennyt puhumaan presidentille, mutta olisi ollut mukava ajella ympäri kaupunkia niin arvovaltaisessa seurassa." s. 15
"Sikala oli kaupungin harvoja alkuperäisen tyylinsä säilyttäneitä ravintoloita. Tummansinisellä verhoillut loosit, hailakanvihreiksi maalatut seinät, maitolasilampetit ja valkoiset kangasliinat pöydissä loivat arvokkaan ja samalla kodikkaan miljöön. Presidentti Kekkosen mustavalkoinen valokuva valvoi menoa puupaneloidun baarin seinällä." s. 130

Kirja lähti eilisestä miitistä kuriirikyydillä pohjoiseen toivojalleen.

Kiitos Taavina ja kuriiri-Joika!
Mä olen vasta löytänyt Pakkasen, enkä aio ahmia näitä nyt kerralla ettei tule ähky ja sen myötä kyllästyminen.