Alkuteos The Dark Labyrinth (julkaistu ensin nimellä Cefalu), 1947. Suomennos T. A. Engström, Taikajousi, 1981.

Kirjasampo.fi:
"”Pimeä sokkelo” julkaistiin alkukielellä ensi kerran v. 1947 nimellä ”Cefalu” (Editions Poetry, London) kymmenen vuotta ennen kuuluisan Aleksandria-kvartetin ensimmäistä osaa. Tämä suomennos on tehty vuonna 1961 ilmestyneestä uudesta painoksesta, ”The Dark Labyrinth” (Faber and Faber, London).
”Pimeän sokkelon” tapahtumat sijoittuva Kreetan saarelle. Se on moderni romaani meidän aikakautemme ihmisistä. Kerronnassa on sitä hehkua, voimaa ja mielikuvitusta, jota Durrelin ihailijat odottavat häneltä, ja se on kirja, jonka useimmat haluavat omaksi voidakseen yhä uudestaan nauttia sen antimista. Herkullisia kuvauksia ja tilanteita löytyy melkein jokaiselta sivulta.
(takakansiteksti)"
*
Luettu 24.1.2021
Lawrence Durrellin kirjat kiinnostavat, koska alunperin ihastuin suunnattomasti hänen veljensä Gerald Durrellin kirjaan Eläimet ja muu kotiväkeni. Siinä hän kertoo kirjan nimen mukaisesti myös perheestään, joihin kuuluu Lawrence kirjoituskoneineen.

Olihan tämä ihan kelpo tarina, paljon hyviä yksityiskohtia, mutta ehkä muu tuotanto ei nyt niin kauheasti enää kiinnosta. Oli tässä jonkin verran kuitenkin hyvää yllätyksellisyyttä.

Pari uutta sanaa piti etsiä netistä. "Seanssit" eli spiritistiset istunnot - uusi termi minulle. Samoin uusi termi oli "idiorytminen". Netistä löytyy sille selitys: "Idiorymisessä luostarissa munkit ja nunnat elävät toisistaan erillään ja kokoontuvat vain sunnuntaisin tai muina juhlapäivinä yhteisiin jumalanpalveluksiin."(ortodoksi.net)

Galleria Ars Liberan edessä, Maaherrankatu 3. Hyviä lukuhetkiä!