Tämä TV-sarja oli ihan lempparini kun olin pieni. Ja halusin bernhardilaisen, totta kai. En onneksi saanut. Tämä kirjakin minulla on ollut, mutta kädessäsi oleva kappale löytyi Onnellisten Saaren kirjastosta jo joku aika sitten ja oli ihan pakko poimia matkaan. Taidan tietää sille jo uuden kodin, mutta ensin täytyy vähän fiilistellä tarinaa uudestaan...

Kyllä tämä on minulle varmaan luettu (kirja näkyy olevan yhtä vanha kuin minä), mutta olin kyllä unohtanut juonesta aika monta käännettä, paremmin muistan filmin ja siitä tehdyn valokuvakirjan.
Meidän kesäparatiisimme oli Mäkihuvila Kalalahdessa, jossa olimme vuokralla parikymmentä vuotta, ja veljeni jäi sinne vielä kun Muori oli ostanut läheltä talvilämpimän mökin (joka myytiin nyt kesällä). Valitettavasti Kalalahden väki ei välittänyt pitää huvilasta huolta ja lopulta sen kuisti ja katto lahosivat ja hirret myytiin - joka juhannus käyn surullisena katsomassa kivijalkaa, kun vietän juhannusta kesäsiskojeni mökeillä. Mäkihuvila oli tien viimeisen talon pihasta lähtevän metsäpolun päässä, joten meidät lapset saattoi huoletta laskea kesän alussa kuin mullit laitumelle. Vuokraisännillä oli samanikäisiä lapsia, ihan kuin Saltkråkanissa. Jotain hyvin tuttua oli kirjan tunnelmassa, vaikka emme saaressa asuneetkaan.
Kuvassa mökkitie, joka on saanut nyttemmin asfalttikuorrutuksen.

Saariston lapset suuntaavat seuraavaksi Keravalle. Hauskaa Joulua!
Ai niin, Suomi mainittu sivuilla 75&76.

Kiitos ihanasta kesäkirjasta, Kirjakko!
1960-luvulla katsoin tv-sarjaa. Se oli niin ihana, että varmaan herätti eloon hyviä lapsuudenmuistoja maalaiselämästä Keski-Suomessa, jossa lähin järvi oli 4-kilometrisen metsäpolun päässä. Joitakin vuosia myöhemmin luin kyllä kirjankin. Se oli edelleen ihana. Olenkin ajatellut lukea sen uudelleen nähdäkseni, onko lumo säilynyt.
Kuvassa vuodelta 1980 olemme pyykillä järvellä, jonne oli 5 km autolla. Tyttö on veljentytär Piia, nykyisin 4 lapsen äiti, lapset kolmelta eri mieheltä. Vain pojan isä eli eka mies oli hulttio. Piian äiti oli myös eräänlainen hulttio. Jätti 2 tytärtään veljelleni ja häippäsi Kanarialle. Ei pitänyt mitään yhteyttä tyttäriin. Veli vei lapset joka kesäksi mummolle eli äidilleni. Jussin kanssa kävimme sitten pesemässä pyykkiä ym kun mummo oli sairaalloinen. Lopulta veli hankki automaattipesukoneen. Se ei ollut yksinkertaista. Ensin hän rakensi vedenpumppaussysteemin, koska vesijohtoa ei ollut. Veljet olivat eteviä rakentamaan kaikenlaisia systeemejä, itseoppineita. Mitenkäs sitä köyhät kouluihin olisivat päässeet ennen vanhaan.

Tämä kirja kyllä palauttaa lukijan hetkeksi lapsuuteen, joka on jo hyvin kaukana.

Nyt saa kiva kirja lähteä Kamppiin lukijoita etsimään.
Mukavia lukuhetkiä!