Otava, 2020.

Takakannen teksti:
"Laiva liikkuu, ja minusta tuntuu kuin mantereen ja saaren välillä olisi syvä kuilu. Niin kuin irtoaisin hitaasti itsestäni ja jättäisin taakse tuntemani elämän, olisin samaan aikaan matkalla kohti tulevaisuutta ja menneisyyttä.

Lumoava tarina isästä ja pojasta, tuulisesta saaresta ja anteeksiannosta."

Etuliepeen teksti:
"Nuorukainen saapuu talviseen Thessalonikiin etsimään vuosia sitten kadonnutta isäänsä, ja matka johtaa kaukaiselle ja yksinäiselle saarelle. Keskellä merta pieni erakkoyhteisö elää sopusoinnussa luonnon kanssa istuttaen puita, valaen tuohuksia ja syventyen öisiin rukouspalveluksiin. Kun talvi vaihtuu kevääksi, isä ja poika istuvat oliivipuun juurella - ja hiljalleen jokin pano alkaa hellittää."

*
Edit 27.1.2021
Kansikuva on todella kaunis! Ja värit ovat aivan ihanat. Itse kirja, hmmm, ehkä tämä oli Haahtelan kirjoista tähän mennessä se, josta pidin eniten. Luen niitä, jos sattuvat sopivasti vastaan, koska joku niissä kiehtoo, vaikken Haahtelan tyylistä oikein pidä. Ja ovat yleensä ohuehkoja ja siis nopealukuisia, jos olisivat paksumpia, jättäisin kyllä väliin. Tässäkin jäi teksti jotenkin puolitiehen, en pääse ihan täysin sisälle ja paljon on nyansseja, jotka ärsyttävät. Tarina oli sinällään kiinnostava.

Toivelistahippana eteenpäin. Hyviä lukuhetkiä Kreikan lämpimissä tunnelmissa!

Kiitokset toivelistakirjasta, halonhakkaaja! Juuri pari viikkoa sitten katsoin Lukutoukat-ohjelman, jossa Joel Haahtela oli haastateltavana tämän kirjan tiimoilta. Kirja vaikutti kiinnostavalta.

Kaunis kirja, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Haahtelan tapaan hyvin rauhoittava tunnelma ja kirja, jota ei voi lukea kiirehtien. Kreikkaan sijoittumisesta plussaa, oli mukava kuvitella miltä saari näytti. Kiinnostavaa oli myös isän ja pojan suhteen kuvaus.

Kirja siirtyy Saka74:n kirjahyllyyn, kun käväisen Vantaalla. Hyviä lukuhetkiä!

Suurkiitos Haahtelasta, joka on valloittanut teoksillaan sydämeni.

Hieno kirja Haahtelalta jälleen kerran. Ihanan rauhallinen tunnelma välittyy lukijalle sivu toisensa jälkeen. Eleni-kuviosta en kuitenkaan tykännyt. Se tuntui turhalta ja ilman sitä kirja olisi ollut vielä parempi. Kirja sai minut googlaamaan mm. keljan, trapesan, skiitan ja William Beeben, joten lukeminen ei mennyt hukkaan. Pidän kirjoista, jotka laittavat minut tutkimaan ja selvittämään kirjassa esiintyneitä asioita ja ihmisiä. Silloin tiedän kirjan saaneen minut ajattelemaan asioita enemmän eikä kirja ole ollut vain hyvää ajanvietettä.

William Beeben ansiosta saan kirjan maahaasteessa Bermudalle, jossa Beebe laskeutui Otis Bartonin kanssa syvyyspallolla 245 metrin syvyyteen vuonna 1930. Enpä ole Bermudalla käynyt ja tulipa sitten sitäkin äsken hieman googlailtua, sillä huomasin etten tiedä paikasta mitään.

Toiveyllätys! Hyviä lukuhetkiä ja ihanaa kesän jatkoa!

17.7. Kirjatreffit siirtyi huomiselle ja kerroin saajalle etukäteen tästä, joten kirja ei ole enää yllätys, mutta varmasti mieluinen siitä huolimatta.

Kyllä on mieluinen tämäkin kirja. Kiitos kirjan kierrättäjät!

Hyvin hengittävä kirja. Palasin lukemaan Kirkko ja kaupunki lehden haastattelua, jossa Haahtela kertoo, miten hän on löytänyt ortodoksisesta kirkosta hengellisen kotinsa.
Sitaatti siitä jutusta:
"Haahtela on huomannut, että monelle uskonto on lähes synonyymi ahdistukselle, pelolle, säännöille ja pakolle. Se tuntuu hänestä ikävältä, sillä hänelle itselleen ortodoksisuuden kautta avautunut kristinusko merkitsee jotakin aivan muuta: iloa, rakkautta, lämpöä, vapautta, luovuutta, kauneutta, mysteerin kohtaamista."
Niinpä. Tässä kirjassa oli kovin tuttuja elementtejä, mutta tosiaan tuo kristinusko oli vahvasti mukana, kuten ilmeisesti myös Adelen kysymyksessä, jota en ole vielä lukenut.

Matkustan ympäri maailmaa: Kreikassa olen käynyt pari kertaa ja maa on kiehtova paikka, historia, meri, ruoka, kieli, myös tuo ortodoksisuus, joka siellä näkyy, ovat jääneet mieleen. Hyviä muistoja reissuilta siis.

Postitin kirjan tänään. Se on matkalla eräälle, jolla oli se toivelistallaan. Hyviä lukuhetkiä!

Ihana yllätys tänään postilaatikossamme. Kiitos toukokuu toivekirjasta! Pääsen taas pitkästä aikaa syventymään kaikessa rauhassa yhden lempikirjailijani teokseen. Kirja oli minulla viikon pikalainana kirjastosta ja ehdin hätäisesti lukea sen. Nyt kirja jää toistaiseksi pysyvään kokoelmaani ja nautiskelen ajan kanssa osittain minulle tutuistakin paikoista Pohjois-Kreikassa ja sydäntäni lähellä olevista tunnelmista!