Sukulaisen muuttotyhjennyksestä poimittu kirja, jonka ensimmäinen lause piileskeli "Lauseen mitalla" -pussissa.

"Hiukan sen jälkeen, kun Boris oli lausunut sen sanan paussi, minä sekosin ja jouduin sairaalaan."

Kirja kertoo kesästä, jolloin runoilija Mia Fredricksen saa hermoromahduksen ja toivuttuaan shokista hän vetäytyy lapsuutensa kotikaupunkiin. Mia tutustuu äitinsä ystäviin, erityisesti Abigailiin, joka piilottaa käsitöihinsä kaikenlaisia erikoisia, rivoja ja epäsovinnaisia kuvia. Hän vetää kirjoituskurssia, johon tulee nuoria tyttöjä, joiden väliset suhteet vaativat lopulta selvittelyä. Naapurissa asuu perhe, jonka elämää Mia myös pääsee seuraamaan, pitämään sylissään ja nukuttamaan Simon-vauvaa ja haikailemaan peruukkia päässään pitävän Floran mielikuvitusmaailmaan. Perheen äiti ja isä riitelevät paljon. Mian tytär vakoilee suhteesta taukoa ottanutta isää Borista, jonka kanssa Mia on myös kirjeenvaihdossa, kuten myös Mr. Nobodyn. Välillä pohditaan naisen asemaa suhteessa mieheen ja elämänkaareen.

Pidin kirjasta, eri-ikäiset henkilöt, joita Mia kesällä kohtaa, tekivät siitä mielenkiintoisen. Mitään erillisiä lukuja kirjassa ei ollut. Se oli helppolukuinen, vaikka välillä pohdittiin filosofisia ja psykologisia ja sosiologisia asioita.

Kiitos kirjasta, vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Pidin kirjasta. Monitahoisia henkilöhahmoja. Olin kyllä pettynyt kirjan loppuratkaisuun.

Tyttö-patsaalla.