En yleensä pidä historiallisista dekkareista, koska en tunne historiaa ja kirjoittajien tarkat historialliset kuvaukset menevät minussa hukkaan. Kiinalaisia ja intialaisia tarinoita jaksan yleensä myös huonosti, koska kulttuurit ovat niin vieraita ja on lähes mahdotonta muistaa kuka kukin on, kun nimet ovat mieleenpainumatonta siansaksaa. Viime vuonna kuollut tuttuni Raila kuitenkin piti van Gulikista kovin, joten Raila kunniaksi päätin kokeilla tätä Kampin vaihtohyllystä löytynyttä dekkaria.

Kirja on Minkulan toivelistalla ja ensi viikolla on miitti, joten lähes vuotta myöhemmin aloin lukea tätä kirjaa. Huomaa kyllä että on miehen kirjoittama, kun tappelussa jokainen isku kuvataan tarkoin. Jotenkin tulee mieleen parin viikon takainen Kabulin valtaus kun tätä lukee.

Kirja on luettu loppuun. Ollessani jo loppusuoralla, jossa erilaisia tuomioita pantiin täytäntöön, julistettiin täällä meitä järkyttäneen Koskelan teinimurhan tuomio; kaikkia kolmea 16-vuotiasta syytetään raa'asta murhasta, tuomiot 8-10 vuotta vankeutta. Ensikertalaisina hyvä jos istuvat puolet ajasta. Tällaisia tapauksia ajatellessa tulee mieleen, että kuolemantuomio saisi edelleen olla voimassa. Tällaiset sadistit pitäisi tappaa vanhan kiinalaisen tavan mukaan hidastetulla kuolemalla eli paloittelemalla elävältä. Saisivat maistaa hieman omaa lääkettään. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän journaalini. Kyllä tämän luki, tuli jostain syystä John Wayne mieleen, mutta en aio etsiä käsiini enempiä van Gulikeja.

Hyviä lukuhetkiä!

Osallistun kirjalla Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen. Kiinassa en ole käynyt - enkä käy.

Kiitos toivekirjasta ja miittiseurasta! :)