"Kun mies sinä aamuna palasi niityltä lennättämästä haukkojaan, hän ei hetkeen ollut uskoa silmiään. Valkoisiin pukeutunut nainen ilmestyi vanhan talon varjosta päivänvaloon kuin usvasta ja kulki häntä kohti kuin olisi omistanut maan.
India oli matkannut vuorille tapaamaan miestä vain, koska halusi oppia lennättämään haukkaa. Alkuunsa hän oli tuntenut itsensä tungettelijaksi, mutta jokin Rhodrissa lumosi hänet.
Näin he myöhemmin muistelivat hetkeä jolloin he kohtasivat. Kuinka oli mahdollista, että he tunnistivat toisensa ensisilmäyksellä? Johtuiko se aamun kauneudesta vai kipeästä yksinäisyydestä jota kumpikin tunsi?
Aikaa oli vähän – India oli kolmenkymmenenseitsemän ja vakavasti sairas – mutta ehkä juuri se sai heidät unohtamaan kaiken turhan: oli myöhäistä miettiä, mikseivät he olleet tavanneet aikaisemmin, tai miksi India edelleen oli naimisissa Dougien kanssa. Yhdessä he toteuttivat haaveistaan tärkeimmän, kokivat intohimon joka on kuolemaakin väkevämpi.

Haukkamies on haikeankaunis kertomus kahden aikuisen rakkaudesta, elämän tarkoitusta pohtiessaan se samalla puolustaa ihmisen oikeutta onneen ja suuriin ratkaisuihin."

Haikean surullinen, mutta samalla jollan tapaa toiveikaskin kirja.

Osallistun kirjalla suomalaisen foorumin kolmoishaasteeseen (s. 72 Kohtaa se, kohtaa se, kohtaa se. + s. 149 Jos, jos, jos. + s. 169 Ha ha ha.)

Onneksi olkoon, olet löytänyt kiertävän kirjan!
Hyviä lukuhetkiä!