Tammi:

"Historian uranuurtajanaisia

Ilmeikäs kuvaus särmikkäästä tutkijasta ja kulttuuripersoonasta.

1940-luku lähenee loppuaan. Viimeistä syksyään ja talveaan elävä 78-vuotias Alma Söderhjelm ei enää juuri jaksa poistua huoneestaan Saltsjöbadenin sanatoriossa. Hän muistelee elämänsä vaiheita ja ihmisiä, ja ajatuksenvirtaa rytmittävät hoitajien ja ystävien vierailut.Vuonna 1870 Viipurissa syntynyt Alma Söderhjelm aloitti tutkijanuransa aikana, jolloin naiset joutuivat anomaan vapautusta sukupuolestaan päästäkseen yliopisto-opiskelijaksi ja valtion virkoihin. Söderhjelm oli Suomen ensimmäisiä naispuolisia ylioppilaita ja väitteli tohtoriksi vuonna 1900 aiheenaan Ranskan vallankumouksen aikaisen lehdistön historia. Hänestä tuli vuonna 1906 Pohjoismaiden ensimmäinen naisdosentti ja vuonna 1927 Suomen ensimmäinen naisprofessori.Suurelle yleisölle Söderhjelm tuli tunnetuksi teatterikriitikkona, kirjailijana ja tuotteliaana pakinoitsijana. Jo lapsuudenperheessään "älykkäisiin mutta rumiin" luokiteltu Söderhjelm ei koskaan mennyt naimisiin, mutta oli vapaan rakkauden puolestapuhuja ja tarkasteli kirjoituksissaan ihmissuhteita ja tapakulttuuria viihdyttävän kirpeästi. Tummia sävyjä henkilökuvaan tuo hauskana seuraihmisenä tunnetun Söderhjelmin perimmäinen yksinäisyys ja ulkopuolisuus.Merete Mazzarella luo elämäkertaromaanissaan ilmeikkään kuvan särmikkäästä Söderhjelmistä ja avaa kiintoisia näkymiä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen elämään."

En ollut kuullut Alma Söderhjelmistä aikaisemmin enkä tiedä, olisinko tarttunut tähän kirjaan, jos se ei olisi ollut lukupiirikirjana, mutta olenpa iloinen, että tartuin! Alman tarina todellakin ansaitsi tulla kerrotuksi ja luetuksi, niin monella tapaa kiinnostava, uraauurtava ja myös hauska persoona hän on ollut. Ajan ajattelumallit esimerkiksi naisen asemasta nostattivat höyryä, mutta oli mielenkiintoista lukea Alman omia näkemyksiä niistä. Mikään feministihän hän ei tosiaankaan ollut, vaikka raivasikin tietä naisille akatemiassa. Oli kiehtovaa lukea myös siitä valtavasta joukosta suomalaista ja ruotsalaista sivistyneistöä, jotka kaikki tunsivat toisensa ja joista useimpien nimet ovat historiasta tuttuja. Miten uskomaton elämänpiiri Almalla oli! Suosittelen!

HEP-terveisiä!

Alma kuittaa!

Alma oli tutustumisen arvoinen henkilö, ja hänen tarinansa paikoin tosi hauskastakin kuvaamisesta on kiittäminen myös Merete Mazzarellan sananlaittoa.

Ja että maailma on pieni! Alman umpilisäke hoidettiin Samariterhemmetissä Uppsalassa (ja farssihan siihenkin liittyi). Minä olen asunut tuossa hemmetissä! Sain lukiolaisena muutaman viikon vaihto-oppilasstipendin Pohjola-Nordenilta, ja isäntäperheeni oli Samariterhemmetin pastorin perhe, jonka virka-asunto oli laitoksen yhteydessä. Minulle esiteltiin laitos ja sen toiminta, mutta toisin kuin Almaa, minua ei yritetty käännyttää mihinkään. Tai no... kävin pastorin tyttären kanssa lukiota, ja pastorin tytär opetti minut tupakoimaan. Ruotsi edistyksellisyyttään salli tuolloin polttaa välitunneilla koulun pihalla, ja sitä paitsi tupakkaringissä oli aina ne parhaat tyypit.

Kirja lähtenyt kontrolloidulle jatkolukijalle.