Ruotsinkielinen alkuteos Dvalan. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus, 2020.

Uusi rikosromaani Pohjoismaiden parhaan dekkarin 2018 kirjoittajalta.
18-vuotias Samuel päättää paeta huumepomo Igoria pilattuaan huumediilin Tukholmassa. Hänen silmiinsä osuu työpaikkailmoitus: saaristossa asuva perhe etsii avustajaa pojalleen, jolla on aivovamma.

Samuel saa työn. Mutta muutoin mikään ei mene suunnitelmien mukaan, kun hän muuttaa kiinnostavan Rakelin ja tämän pojan Jonaksen avuksi syrjäiseen merenrantataloon. Asiat tekee entistä vaikeammaksi se, että Samuelin äiti, Vapaakirkkoon kuuluva Pernilla, aikoo väkipakolla auttaa poikaansa saamaan elämän raiteilleen.

Kun perhetragedian piinaama rikostutkija Manfred Olsson hakee kahta huumerikosta tutkiessaan apua profiloija Hanne Lagerlind-Schöniltä, hänen, Samuelin ja Pernillan tiet risteävät.

Horros on itsenäinen jatko-osa Lemmikille ja Kun jää pettää alta -kirjalle. Se on piinaavan pelottava kertomus itsekeskeisyyden leimaamasta ajasta mutta myös kuvaus rakkaudesta, joka päihittää pimeät voimat.

Lemmikin aikaisemmin lukeneena odotin tältä paljon. Valitettavasti en pitänyt tästä jatko-osasta yhtä paljon. Kirja piti kyllä otteessaan loppuun asti, mutta oikeastaan kuvion näki jo lähes kirjan puolivälissä. Kirjaa olisi voinut tiivistää.

Suomi mainittu haasteeseen:
Johannes Ahonen mainitaan ensimmäisen kerran s. 53.

Posti kuljettaa kirjan Tmarjulle.

Kiitos Toivelistakirjasta Myrtillus!
Ja mikä ihana viehättävä pikkukortti (=korttinen?) mukana <3

Luettuani tämän mulla on hieman ristiriitaiset ajatukset.
Eli pidin tästä tarinasta, mutta juonen kannalta aivan liikaa jaarittelua ja tarinan rakentamista, joka teki kirjasta aivan liian pitkän. Tosin siitä seurasi se hyvä puoli, että voin osallistua tällä Tiiliskivi -lukuhaasteeseen 2023 (kirjassa on yli 470 sivua).
Kuten sanottu, pidin kirjan ideasta, mutta aivan kuten Myrtillus, arvasin/päättelin syyllisen jo hyvissä ajoin. Tosin oli sitten mielenkiintoista lukea, miten tutkijat päätyivät samaan ratkaisuun.
Kirjassa oli aika paljon toistoa, esim. rikosta tutkivan poliisin raskautta korostettiin moneen kertaan....vähempikin olisi riittänyt.

Kokonaisuus oli siis "ihan ok" ja kirja siirtyy pian seuraavalle lukijalle.

Hippasin Piikun tällä kirjalla jokin aika sitten.
Nyt vihdoin sain sen paketoitua parin muun jutun kanssa ja syyskuun viimeisen viikon maanataina vien sen postin automaattiin.

Kiitos Tmarju hippauksesta ja parista muusta jutusta :)