WSOY, 2016.

"Hiihtäjän tarkoitus on mennä metsään. Ja metsästäkin eteenpäin, järven jäille, vieraille maille. Metsästä palatessaan hänellä on oltava jotain tarpeellista mukanaan. Karhu, emäntä, uusia tietoja ja taitoja, mausteita taikka harvinaisesta turkiksesta tehty hattu. Kilpahiihdossa metsään menneen hiihtäjän pitää tulla takaisin kultamitalin kanssa. Vähintään on tehtävä talven paras hiihto."

Mielensäpahoitajan hiihtokirja kuuluu jokaisen Suomen kansalaisen treenikassiin. Mielensäpahoittaja kertoo totuuden urheilusankareistamme, vapaasta ja perinteisestä sekä oikeasta voitelusta. Hiihtokirja virittää suomalaisen hiihto- ja lukukansan Lahden 2017 MM-kisojen tunnelmaan.

Tuli nyt sitten tällainenkin luettua. Lähinnä kylläkin Helmet lukuhaaste 2020 kohtaan 14. Urheiluun liittyvä kirja. Kirjassa muistellaan lyhyesti maastohiihdon ja vähän mäkihypynkin historiaa. Täytyy tunnustaa, etten ole juuri koskaan elämäni aikana ollut missään hiihtotapahtumassa. Hups! Unohdin, olin katsomassa 1960-luvulla, kun Veikko Kankkonen hyppäsi Harjavallassa. Täytyy myöntää, että minuakin kirjaa lukiessa kiehtoi ajatus lumisesta metsästä ladunvarsikatsomossa, nuotio ja nuotiokahvit. En missään nimessä haluaisi varsinaiseen kisakatsomoon norjalaisten lippumeren joukkoon.

Vien kirjan Jennyselle, kun tapaamme pääkirjastossa.

Kiitos, tämä vaikuttaa todella hyvältä!

Kirja yhdisteli hyvin oikeita tapahtumia ja fiktiota. Vaikka hiihtolajit ei itseä niin kiinnosta, kirjaa oli kiinnostava lukea.

Otan mukaan illan miittiin :)

Vapautin kirjaston vaihtohyllyyn.
Lukuiloa löytäjälle!