Annamari Marttisen romaani Veljeni vartija on kertomus sisaruudesta, vahvasta yhteydestä ja sen katkeamisesta. Se on kertomus sisaresta, jota ajaa halu selvittää veljen elämän ongelmat ja veljestä, jonka elämässä ei tunnu olevan mitään hyvää.

Marttisen romaanissa sukelletaan nykypäivästä 1970-luvun suureen huumeaaltoon, joka rantautui myös romaanin tapahtumapaikan kaltaisiin pikkukaupunkeihin. Romaanin päähenkilön Tarun veljen rauhan ja rakkauden ikävä sivutuote vei mukanaan, hänestä tuli ammattimainen narkomaani jo ennen ajokortti-ikää. Häpeä ja nöyryytys, jonka muu perhe sai kokea, katkaisi sisarusten välit vuosiksi.

Kun Taru perustaa oman perheen, hän päättää ottaa veljeen yhteyttä, auttaa tätä ja selvittää vuosia hänen mieltään kaivertaneen kysymyksen: mistä kaikki oikein alkoi – ja miksi?

Veljen tapaamisesta alkaa Tarun matka kohti anteeksiantoa ja hyväksymistä. Kaikkivoipana tuoreena äitinä hän kuvittelee, että hän rakkaudellaan voi pelastaa veljensä ja tuoda tämän terveenä kotiin.

Tarun voimia koetteleva avustusprojekti vie hänet väkisinkin suoraan veljen vankilan, vieroitusjaksojen ja katuelämän täyttämään lohduttomaan suohon. Lapsuudenkuvan iloisen pojan hymystä ei näy häivähdystäkään. Hän ei kohtaakaan veljeä, jonka voisi kuumassa kylvyssä kuurata takaisin lapsuudenkodin keittiön pöydän ääreen. Taru huomaa pian, ettei mikään määrä rakkautta, tietoa tai konkreettista apua riitä, eikä hän edes tiedä ketä hän oikeastaan on päättänyt rakastaa. Hän on aina uskonut, että kaikki kääntyy joskus hyväksi, jos yrittää tarpeeksi, mutta mitä tapahtuu, jos niin ei käy? Mikä merkitys elämällä silloin on?

Veljeni vartija pohtii ihmisen vastuun rajoja ja sitä, kuinka suuria taakkoja meillä on mahdollisuus kantaa ilman, että jotain tippuu väistämättä matkan varrelle.

Olen lukenut tämän vuosikausia sitten, ja se on ollut pysyväishyllyssäni. Kroonisen tilanpuutteen takia saa lähteä maailmalle!

Toivelistakirja, ole hyvä!

Kiitos paljon toivekirjasta ja miittiseurasta!

12.9. Varattu outa1977:lle

Tämä oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä teos. Kirjassa kerrotaan hienosti ja koskettavasti, kuinka asioista vaietaan eikä niitä haluta käsitellä, vaikka niiden käsitteleminen toisikin helpotusta elämään. Samaten kirjassa kuvattiin hienosti, kuinka läheinen yrittää auttaa ja tehdä kaikkensa mutta joutuukin taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Kukaan muu ei ole riittävän rohkea auttaakseen ja auttaja jää yksin ja lopulta luovuttaa. Vaikka kirjassa korostetaan myös sitä, kuinka jokainen on vastuussa itsestään, minua suututti Tarun puolesta, kun kukaan muu ei ollut kiinnostunut. Miten kaikki olisikaan päättynyt, jos Sakella olisi ollut laajempi hänen elämästään kiinnostunut tukijoukko ympärillään?

Kirja sopii Delennan Kolmoishaasteeseen: esim. sivulla 214 lukee "Rakastaa, rakastaa, rakastaa!"

Mukavia lukuhetkiä toivekirjan parissa ja ihanaa syksyä!

Kiitos toiveeni täyttämisestä. Tämä olikin nopeaa toimintaa. Viime viikolla luvattu kirja on jo täällä hyppysissäni. :)
Marttiselta olen lukenut ainakin kolme kirjaa ja kaikista olen tykännyt.

Kirjassa kuvattiin hyvin päihderiippuvaisten läheisen tuntemuksia. Taru pyrkii olemaan itse täydellinen äiti ja miettii koko ajan ympäröivien ihmisten suhtautumista asioihin. Kotoa on saatu puhumattomuuden malli, koska narkomaani perheessä hävettää.
Narkomaanin läheinen kamppailee jatkuvasti itsensä kanssa siitä, mikä on oikea tapa suhtautua ja auttaa. Koko perhe on tavallaan sairastunut.
Kirja oli vaikeasta aiheestaan huolimatta helppolukuinen.

Kirjassa hieman häiritsi viittaus kappaleeseen Sisältäni portin löysin. Se on alunperin Pekka Strengin kappale. Jukka Tolonen on kyllä säestänyt Strengiä Tasavallan Presidentti-yhtyeensä kanssa levyllä Magneettimiehen kuolema ja he ovat tehneet siitä myöhemmin oman version. Mutta en siis sanoisi sitä Tolosen biisiksi.

Toivelukemista lähti paketissa.
Lukuiloa!

Kirja tipahtikin luukusta. Olin varautunut noutoon. Kiitos Outa!

Ihan ok, hyvin ja sujuvasti kirjoitettu kirja, mutta...
En oikein osaa sanoa mikä, mutta joku tässä tarinassa tökki. Ehkä se oli Tarun negatiivinen ja syyttelevä elämänasenne. Vaikka Taru miten paapoisi ja rakastaisi lastaan, ei se takaa yhtään sitä etteikö lapsesta voisi tulla narkkari. Syyllisten etsintä on turhaa ja voimia vievää ja joskus pitää vain päästää irti ja pelastaa itsensä.

Hippa maijuli!

Kiitos paljon toivelistakirjasta ja kivasta kortista, Tyrnimarja!

Periaattessahan tämä oli hyvä kirja, mutta tämän lukeminen ei nyt oikein lähtenyt lentoon. Ehkä kaipasin jotain positiivisempaa luettavaa tähän hetkeen.

Kirjaston vaihtohyllylle.