"Ookkos sää niitä hippiä, jokka on muuttanu sinne jokivartehen?" Joopa joo. 14-vuotiaan Nannan aurinkoinen elämänasenne on koetuksella, kun hän joutuu muuttamaan veljensä ja äitinsä kanssa vetoisaan torppaan keskelle Pohjanmaan lakeuksia. Onneksi yhteys Tiina-bestikseen Tampereelle säilyy, aluksi perinteisten kirjeiden, sitten sähköpostin välityksellä. Tiinalle Nanna purkaa sydäntään uuden koulun piruilevista pojista, snobbailevan Burberry-Kiian omituisista tempauksista, kotitallin kaikenkarvaisista tulokkaista ja etenkin ihanan Juhon tempoilusta kahden tytön loukussa.

Nannan maalaiselämän ensimmäistä vuotta kuvaava kirjeromaani sijoittui kolmanneksi Tiina 2006 -kirjoituskilpailussa. Päivi Lukkarilan teksti vakuutti tuomariston elämänmyönteisyydellään ja mutkattomuudellaan – Nannassa nähtiin ainesta Anni Polvan Tiinan perinteen jatkajaksi.

Päivi Lukkarila on tamperelainen viestintäkouluttaja sekä esiintymistaidon ja teatteri-ilmaisun opettaja. Koitetaan kestää, Nanna on hänen esikoisteoksensa.

Karisto 2007

– Jokioisten kunnankirjaston poistokirja

Ihmetellä täytyy, eikö k-u-k-a-a-n koettanut sanoa Lukkarilalle, että ainoa, mikä koittaa, on päivä (no myös aamu, ilta ja hetki). Onpa nolo tämä hänen esikoiskirjansa nimi, potentiaalinen lukija tässä häpeää Lukkarilan puolesta silmät päästään.. Tuollainen viestintäkouluttaja joutaa äidinkielen kurssille! Saa vielä hinnan verovähennyksiinkin..

Tarkoitus olisi lukea tämä ennen vapautusta, saa nähdä, kuinka käy.. Ainakin se täytyy selvittää, minne päin Pohjanmaata kertomus sijoittuu ;)

Aloin lukea tätä saatuani loppuun Elly Griffithsin Mustan enkelin (on kyllä aika hyvä sarja, milloin mahtaa seuraava suomennos ilmestyä?). Menossa on 29/194. Vuonna 2007 ilmestyneeksi kirjaksi tämä onkin aika moderni, ei ole Nannan perhemuoto ihan niitä perinteisimpiä. Vielä ei Maiju ole muuttanut asumaan "torppaan" Nannan, tämän äidin ja veljen kanssa, mutta lasikuistista on tarkoitus tehdä hänelle työhuone. Vanha rakennus vaikuttaa ihanalta! <3

Kirjeromaaneja en olekaan lukenut vähään aikaan, tosin Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Punaisessa vaatteessa oli mukana myös kirjeitä. Tähän ne sopivat hyvin ja on helppo kuvitella, miltä tuntuu kirjoittaa oikeita kirjeitä, kun ADSL:ää ei olekaan (nykynuoriso ei ehkä tiedä, mikä se on) ja nettiin pääsee kuuden kilometrin päässä sijaitsevan kirkonkylän kirjastossa. Älypuhelimia ei tuolloin vielä ollut. Tuttua on, miten käsi (nykyään) väsyy kynän pitelemiseen!

* * * * *
Edit 31.12.2021: Luin tämän loppuun saman tien ja tykkäsin kyllä :) Sittemmin olen lukenut Kati-sarjaa ja vinkkinä Lukkarilalle: kyllä myös nuortenkirjailija voi olla huolellinen suomen kielen käyttäjä. Johanna Tuomolalla on Koeta kestää, Kati -niminen kirja ;)

Pino kotimaisia heppakirjoja lähtee matkaan :) Kaikki kirjat saa huoletta vapauttaa vaikka saman tien, ei stressiä lukemisesta!

Onnellista uutta vuotta!



Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2021/joulukuu -haasteeseen (kirjan kansikuvassa hevonen).

Kiitos Tarya! Meille ihan uusia kirjailijoita muun muassa tämä Lukkarila.

Luin tämän mökillä, koska ei ollut mitään muuta tekemistä. Ei kauheen mun tyylinen kirja, mutta oli se okei. Kirjan tapahtumat sijoittuivat myös maalle.

Kierrätyshyllyyn!

Siiretäänpä näitä Posion kirjaston bookcrossing-laatikossa olleita kirjoja jonnekin muualle.

Kirjanvaihtohyllyssä kahvilan puolella.