Ensimmäinen valhe on viaton.

Marnie on bestis, jonka jokainen haluaisi elämäänsä, ja Jane on onnellinen, että on saanut rakastaa häntä lapsesta saakka. Kun Janen mies menehtyy onnettomuudessa, Marnie ottaa hänet kotiinsa asumaan. Samaan aikaan Marnie alkaa kuitenkin itse seurustella. Janen ikävät aavistukset Marnien poikaystävästä osoittautuvat todeksi, mutta hän ei uskalla kertoa Marnielle totuutta. Ensimmäinen valhe sysää liikkeelle valheiden vyöryn, joka heittelee heidät kaikki sijoiltaan.

Armottoman koukuttava, tummasävyinen psykologinen trilleri kuvaa elämän tärkeintä ihmissuhdetta, sitä jossa miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät kuolemaan asti.

Luoja mitä ajanhukkaa, yks pitkäveteisimpiä kirjoja mitä oon ikinä lukenut. Tää on olevinaan joku trilleri, mutta mä en pysty laittamaan tätä siihen kategoriaan, meni muihin kaunoihin tässä kategorisoinnissa. Jännitystä tässä ei ole edes nimeksi, hitaasti etenevää jaarittelua ystävyydestä ja siitä mitä on tehty ja milloin ja kuinka toinen avioitui ja mitä tehtiin aviomiehen kanssa ja jaada jaada jaada. En pystynyt samaistumaan yhteenkään henkilöön, tän tyyppinen siirappinen ystävyys (joka nyt sitten myöhemmin menee kyllä joo sinne toksisen puolelle) ei oo yhtään suomalaista ja tuntuu tosi kaukaiselta ja epäuskottavalta. Valheet on aivan naurettavaa tasoa, (siirrytään spoileriin, älä siis lue pidemmälle, jos et ole vielä lukenut kirjaa ja aiot sen lukea)
.
.
.
.
.
Kuka hemmetti aikuinen ihminen traumatisoituu nännin nipistämisestä esimerkiksi. Joo, inhottavaa toki, eikä seksuaalinen häirintä KOSKAAN ole hyväksyttyä, mutta hei oliko nyt taas juttu missään mittasuhteissa? Ja SUU AUKI stana! Aina voi sanoa, että nyt v*ttuun se käsi siitä.

Päähenkilö on tämmönen ihme nössö, mutta sitten muka kääntää mieheltä niskat poikki. No aewa! Juu ei. Tai siis voi olla mahdollista, mut se vaatii tietyn asennon ja astetta enemmän voimaa, kuin päästä kiinni pitäminen tiukasti korvien kohdalta ja kääntäminen tuosta noin vaan. Jos teillä on joku metsästäjäystävä vaikka, niin lähtekää jänismetsälle ja koittakaapa kääntää vaikka ihan siltä jänikseltä niskat poikki. Ei muute käy niin helposti kun luulis. Edes se. Joten yks nössykkä naisihminen kääntää sit ison miehen niskat nurin, joopa joo. HAUKOTUS!

Ja mikä sen blogistin ihme etsivätouhu nyt oli, joka ei sit kuitenkaan edes johtanut mihinkään? Ja mihin se nyt ois voinu johtaakaan kun ei sillä mitään todisteita ollut, ja vaikka se ois saanukin jotakin ns. aikaiseksi niin jos ruumiski on jo poltettu sun muuta, niin mitään ei voi todistaa enää niin mitä ihmettä tää päähenkilö nyt jaksaa tästäkin stressata. Haukotus. Sitte se bloggari yhtäkkiä vaan vedetään tarinasta pois. Eli ei mitään pointtia.

Muutenkin kirjassa oli tosi paljon kaikkea jotenkin tosi irrallista, dementiaa, nuorta leskeyttä, syömishäiriötä ja vaikka mitä, jotka jotenkin ei mitenkään liittynyt toisiinsa, että tästä olis mulle tullut sellainen selvä juonikuvio, että näillä asioilla on joku merkitys. Turhaa tauhkaa ja sivumäärän kasvatusta.

Ja mikä tää loppu nyt oli. Voi elämä sentään... Huoh.

Vapautuu BC-miittiin ja jos ei kelpaa kellekään niin jää kahvilan kirjahyllyyn.

__________
Kiitos, että otit tämän kirjan mukaasi ja tulit myös kurkistamaan sen matkapäiväkirjaa. Toivoisin, että kirjoittaisit tähän myös oman merkintäsi kirjan löytymisestä. Voit tehdä sen nimettömänä! Myöhemmin jos luet kirjan, voit halutessasi kirjoittaa uuden merkinnän, jossa voit kertoa mielipiteesi kirjasta ja mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jos haluat lisätietoa bookcrossingista suomeksi, niin seuraavat linkit ovat avuksesi:
Bookcrossing Wikipediassa
Suomenkielinen keskustelufoorumi

Uutuuskirja, jonka takakannesta bongasin kohdan 'koukuttava psykologinen trilleri', on siis selvää, että nappaan heti omaan lukupinooni :) Toivottavasti olen BlackDevilin kanssa eri mieltä kirjasta, sen verran murskaavasti tuo edelläoleva kritiikki alkaa!

Periaatteessa pidän juurikin tämäntyyppisistä psykologisista trillereistä, joissa jännite liittyy enemmänkin ihmismieleen kuin jännittävään toimintaan, mutta tämä jäi lajityypissään jotenkin vaisuksi. Juoni olisi voinut olla toimiva sinänsä, mutta loppuosa lässähti ja keskivaiheillakin tarina alkoi tuntui itsensä ympärillä kieppuvalle pitkitetylle toistolle. Mielelläni luin kuitenkin loppuun saakka saadakseni selville loppuratkaisun ja saatanpa antaa jatkossa Kayn kirjoille uuden mahdollisuuden.

Ehtineekö kirja jouluksi perille vai jääkö pyhiksi postin huomaan? Lähtee joka tapauksessa matkaamaan kohti Keravaa toivelistahipan kirjana. Hyvää alkavaa kirjavuotta 2021!

Kävin juuri äsken postilaatikolla ja sieltä löytyikin tämä toivelistakirjani, joten ehti juuri ja juuri ennen joulua. Isot kiitokset, lukutuoli! Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2021!