Äitien ikiaikasta syyllisyyttä 70-luvulla

Toivelistayllärinä liikkeelle!

Kähkönen on yksi suurimpia suosikkejani kotimaisten kirjailijoiden joukosta ja tämä on ainut kirja, joka on minulla häneltä vielä lukematta. Siispä valtaisa kiitos tästä toivekirjasta sakirmolle! Kiitos myös kuriirille Smabbelle.

Lukutuoli halusi, että otan tämän ensin, jemmaan jälkeeni hänelle ja outa1977:lle.

Kaihoisan kaunis kertomus sodan eläneiden naisten menetyksistä ja kaipuusta, mutta toisaalta myös itsenäisyydestä ja vapautumisesta yhteiskunnan kehittyessä. Unohtaa ei sovi myöskään upeasti luotua pikku-Hillan hahmoa ja hänen elävästi kuvattuja lapsen ajatuksiaan ja vaikutelmiaan. Paljon painoarvoa keskittyy siihen, kuinka sukumme kohtalo meissä näkyy.

Lopussa ikääntyvien naisten sotamuistojen tuska hieman haalenee ja päällimmäiseksi tunteeksi jää ainakin orastava toivo. Minun toivoni kohdistuu Kähkösen Kuopio-sarjan jatkumiseen, tätä nautinnollista tekstiä ja miljöötä en haluaisi vielä menettää. Tämä kirjasarja on ollut minulle tärkeä ja koskettava.

Lämmin kiitos sakirmolle lukukokemuksesta, vien tämän kirjan nyt lukutuolin postilaatikkoon.

Tunnelmallisia syyshetkiä toivotellen tipautan kirjan lukutuolin postilaatikkoon yhdessä kuriroitavan opuksen kanssa.

Herra lukutuoli tuli muikean näköisenä iltalenkiltä ja toi mukanaan postilaatikosta löytyneet kirjat. Suurkiitos kotiintoimituksesta :)

Hienoa kuvausta sijoittuen itselleni tuttuihin maisemiin. Muutamiin kohtiin pysähdyin erityisesti, esimerkiksi sivulla 50 olevaan ajatukseen siitä, kuinka halkojen pilkkominen tai pyykinpesu olivat aikanaan mahdollisuus päästä hetkeksi omiin ajatuksiinsa, mikä karku- ja ajattelutila meiltä puuttuu moderneissa taloissamme.
Jos aloittaisin Kuopio-sarjan lukemista uudelleen, lukisin osat ehdottomasti peräjälkeen, sillä pitkät tauot kirjojen välissä tekevät lukemisesta haasteellisen. Tässäkin osassa kertojaääniä on paljon ja muistikuvani henkilöistä oli niin hatara, että se häiritsi keskittymistä kirjaan.

Varaan kirjan seuraavaksi outa1977:lle.

Korona on vienyt mennessään loppuvuoden bc-tapaamiset, joten ajelenpa Sastamalaan ja tipautan kirjan Outan postilaatikkoon. Ja toisenkin kuriirikirjan, joka on viivähtänyt luonani luvattoman kauan.
Oikein ihanaa loppuvuotta ja mukavaa joulua, Outa1977!

Kiitos toivekirjasta! :) Kuopio-sarja onkin luettuna tätä lukuunottamatta.

Täydellisen hieno lukukokemus! Kunpa tämä sarja jatkuisi.
Tämän koin sarjan kirjoista itselleni tähän asti läheisimmäksi, johtuen myös ajankuvasta josta itsekin 70-luvulla syntyneenä koin kaikuja.

Mummon ja Hillan suhde on käsin kosketeltavan hienoa luettavaa. Tuli ikävä omaa mummoni, joka kuoli syyskuussa.
Koskettavaa on myös Hillan ikävä kuollutta pappaansa kohtaan, kun muistot yhtäkkiä heräävät kesken muiden puuhien.
Kähkönen tavoittaa hienosti jälkeen lapsen maailman. Kirjan kesäiseen tunnelmaan on helppo päästä sisälle.

Kähkönen osaa hienosti kuvata myös lapsen yksinäisyyden tunnetta, kun vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä. Tässä kirjassa Hillan vanhemmat jäävät tarkoituksellisen etäisiksi hahmoiksi ja pääroolissa ovat lapset ja ikääntyneemmät ihmiset. Hilla nauttii, kun pioneerileirillä on säännöllinen päivärytmi ja tietyt tehtävät päiville.

Luin kesällä kaksi edellistä osaa tästä sarjasta, sen vuoksi en kokenut suuria vaikeuksia seurata henkilöhahmojen tarinaa. Mutta samaa mieltä Lukutuolin kanssa, lukukokemus olisi kokonaisuudessaan sarjan osalta parempi, jos kirjat lukisi peräjälkeen.

Kirja lähtee kohti Kuopiota, jossa tätä on toivottu. :)

Tämä on kiertävä kirja, joka etsii uusia lukijoita. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin löydettäväksi.
Teethän pienen merkinnän löydöstäsi, niin tiedän kirjan olevan tallessa. Olisi kiva kuulla myös mitä pidit kirjasta, jos päätät lukea sen. Voit tehdä merkinnän kirjan anonyymisti tai rekisteröidä itsellesi nimimerkin osoitteessa: www.bookcrossing.com
Lukuiloa!

Monet kiitokset outalle toivelistakirjasta :)! Minäkin olen suuri Kähkösen fani ja kuopiolaisena tietysti tämä Kuopio-sarja on ollut erityisen läheinen minullekin. Olin Siilinjärven kirjastossa kuuntelemassa kun Sirpa Kähkönen itse oli kertomassa tästä kirjasta ja ihanaa päästä sitä nyt vihdoinkin lukemaan. Tällä loppuu tämä vuosi ja alkaa seuraava.

Minulla oli sama ongelma kuin edellisilläkin lukijoilla eli oli taas taukoa sarjan lukemisessa ja se vähän alussa haittasi tarinaan mukaan pääsemistä. Kuitenkin tarinassa oli paljon muistelua ja asioita joista kerrottiin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka ne olivat tapahtuneet menneisyydessä, joten pikkuhiljaa henkilöt alkoivat taas tuntua tutuille. Tuttuja paikkoja vilisi tarinassa paljon, mutta myös vanhaa ja itselle tuntematonta Kuopiota, esim. Hillan leiri oli Jynkän Lintulahdessa enkä ole sellaisestakaan paikasta ennen kuullutkaan. Alakuloinen tunnelma latisti lukukokemusta hieman, mutta Hillan leikit, ajatukset ja lausahdukset saivat monesti nauramaan ja loppua kohden Annankin melankolisuus alkoi pikkuhiljaa väistyä valoisampien tulevaisuudennäkymien tieltä.

Miittiin tarjolle!

Kähkönen kiinnostaa.