Takakannesta:

"Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain ihan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään."

Tämä oli kiehtova ja koskettava tarina. Tarinat, jotka kertovat jostain asialleen omistautuneesta ihmisestä, viehättävät minua. Luonnon kuvaus oli monipuolista ja hienoa, pystyin melkeinpä "näkemään" paikat missä kuljettiin, mutta myönnän, että samalla se oli välillä jopa niin ylenpalttista, että se alkoi minua lukijana hieman pitkästyttää enkä jaksanut aina täysillä keskittyä tekstiin. Uskon, että luonnon kuvaus on kuitenkin yksi merkittävimmistä tekijöistä minkä takia tämä kirja on saanut hyviä arvosteluja monilta lukijoilta. Kokonaisuutena ihan hyvä lukukokemus, mutta ei tätä kuitenkaan uudestaan tule luettua, joten tämä kirja päätyy seuraavaksi Saka74:lle.

Kirja siirtyy Saka74:n hyllyyn. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta! Olen lukenut tästä sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja, joten on mielenkiintoista lukea tämä.

21.10. Varattu Tyrnimarjalle

Tämä kirja jäi valitettavasti kesken. Ollakseen dekkari tässä oli liian paljon kaikkea muuta. Luontoa oli kuvattu hienosti, mutta sen kuvaus alkoi tuntua loputtomalta. Aina vain päädyttiin kuvaamaan luontoa. Välillä oli pari sivua rikoksen selvittelyä, mutta sitten taas keskityttiin sivukaupalla ihan muihin asioihin. Periaatteessa Kyan elämän seuraaminen oli mielenkiintoista, mutta minusta alkoi tuntua, että tähän kirjaan oli ympätty liian paljon kaikkea. Luin kirjaa muutamassa osassa sivulle 160 asti ja luin välillä yhden toisen kirjan. Kun palasin takaisin tämän kirjan pariin, totesin että tämä on liian pitkä sinniteltäväksi loppuun.

Miittejä ei ole pitkään aikaan pidetty eikä näillä näkymin pidetäkään, joten 2 toivekirjaa lähtee postitse eteenpäin. Toivottavasti pidät tästä enemmän kuin minä. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta Saka74!

Suon villi laulu on mielestäni hyvä lukuromaani. Ajoittain ehkä hieman liian maalailevaa/lavertelevaa kirjoitustyyliltään ja huonot runot kyllä skippasin. Ihmettelin noita runoja kunnes selvisi, no en taida paljastaakaan tässä:)
Olen luonnon ystävä ja tykkään luonto- ja eläinkuvauksista eikä niitä tässä kirjassa ollut minulle liikaa.
Kyan yksinäistä ja rankkaa elämää ja yhteiseloa luonnon kanssa on kuvattu hienosti ja kirjan loppu oli onnistunut ja mieleinen.
Ajankuvana myös oivallinen tarina.
Mielelläni katsoisin tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuvan!

Lähti postin matkassa kohti Nivalaa. Lukuiloa sinne!