Kirjalahjoitus, tehdään valmiiksi vapautukseen (rekisteröinti, kansitarra ja etiketti sisäkanteen) ja vapautetaan seuraavaksi.

Kirja vapautuu Fregatin kirjahyllyyn, Columbus-kauppakeskuksen puolella olevan sisäänkäynnin yhteydessä.

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!
Olisi mukava tietää, mistä löysit kirjan.

Chanista on tullut vappu-mummi tässä muutama viikko sitten, joten pakkohan tämä kirja on panna Kokkolan junaan.

Kokeilin tätäkin, mutta ei ollut minun kirjani. Lauttasaaren mummilassa kävin mielelläni ja usein, mutta se johtui mummin kanssa asuvasta Mia-tädistä, joka oli hauska, keksi tekemistä ja tarinoita. "Kerro juttuja", sanoin aina kun valot sammuivat. Mummi ei paljon puhunut, ainakaan minulle, muistan hänet aika etäisenä ja ankarana. Hän kuoli muistaakseni kun olin 7-vuotias.
Isän äiti puolestaan asui luonamme kun olin pieni, mutta muutti seitsemän vuoden jälkeen Kokkolaan, mistä sai nimensä Kokkolan mummi. En muista oikeastaan mitään hänen asumisestaan luonamme, mutta se sekoittuu varmaan joihinkin hänen myöhemmistä visiiteiståän. Hän oli varsinainen muistamaton mummi, mikä silloin nauratti, mutta aikuisena olen ymmärtänyt sen muistisairaudeksi ja perässä tullaan... Eikä todellakaan naurata. En koskaan käynyt mummin luona Kokkolassa, mutta hän kyläili meillä. Kerran kun isä kävi hänen luonaan Kokkolassa, kolisi postiluukku aamulla kovasti; sieltä tuli kolme Hesaria ja kaksi Uutta Suomea - ja mummi luki ne kaikki peräjälkeen. Isä kylläkin peruutti ylimääräisten lehtien tilaukset.
Kumpikaan mummi ei ole ollut minulle läheinen enkä ole edes nähnyt kumpaakaan vaariani, he olivat ehtineet jo kuolla ennen syntymääni.

Tuoreelle Mummille! Oli vähän liian moderneja mummoja miun makuun, käyttivät tietokonetta ja olivat feisbuukissa. Mummon kuuluu olla pullantuoksuinen ja osata lypsää lehmiä ja tehdä hyvää ruokaa.

Kokkolan mummu kiittää - onneksi olen mummu enkä mummi, ei mene termit sekaisin :D Lypsää en osaa, mutta lehmistä kyllä lapsena varsinkin pidin kovasti ( erityisesti oman mummulani Omenasta), ruoanlaitto sujuu ja pullantuoksuinen olen pari kertaa vuodessa!

No, olipa turhanpäiväinen kirja! Ei mitään uutta tai ihmeellistä, eikä juuri viihdyttänytkään. Plussaa oli että kirja oli lyhyt :D

Mukavia lukuhetkiä!