"Ruotsissa asuva Pauli Häikiö on juuri kokenut kovan kolauksen. Hän huomaa joutuneensa työnantajansa uudessa myyntiorganisaatiossa alariville.

Pauli ajautui syksyllä 1942 pikku poikana äitinsä Niinan kanssa venepakolaisena henkihieverissä Ruotsin rannikolle. Hänellä on hajanaisia muistikuvia tuon syksyn tapahtumista. Hänen muistikuviaan täydentävät äidin kertomukset - ne joita aika ei ole onnistunut pyyhkimään pois. Kaukaiset tapahtumat ovat kiusanneet Paulia, nyt hän haluaa niistä selvyyden. Pala palalta keriytyy tarina pohjoisen satamakylän asukkaista. Se on tarina Jahvetti ja Niina Häikiöstä, ankarasta elämästä johon mustasukkaisuus piirtää synkeää raitaa." (takakannesta)

WSOY 1990. Kovakantinen 203 s.
Napattu kirjaston poistomyynnistä. Hinta 0,20 €.

Hieno ja karu kirja. Hieno siksi, että Joni Skiftesvik kirjoittaa taitavaa proosaa ja rakentaa jännitteen, joka kantaa loppuun asti. Karu siksi, että niin kuvaus avioliitosta ja mustasukkaisuudesta kuin taistelusta merta vastaan ei ole kovin kaunista luettavaa.

Viisikymppinen Pauli Häikiö lähtee Ruotsista matkalle Suomeen, selvittämään, mitä tapahtui vuonna 1942, kun hänen isänsä kuoli ja hän itse päätyi 5-vuotiaana äitinsä kanssa Ruotsiin. Kerronnassa näkyy pienen pojan muistikuvien ja hoitolaitoksessa asuvan iäkkään äidin puheitten huokoisuus. Matkalla Häikiö poikkeaa lapsuuden kotipaikassaan ja etsii dokumentteja arkistoista, isänsä kantakortin ja oikeudenpöytäkirjoja. Vähitellen kuva tapahtumista selvenee, mutta sillä tavalla aukkoisesti ja takaumien kautta, että lukijallekin jää pohdittavaa.

Mukaan Pukstaavin miittiin.
Päivitys illalla: kirja jäi Pukstaavin vaihtohyllyyn.