Finnskogen, elämän kehto on vangitseva historiallinen romaani Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista, ja heidän elämästään Suomalaismetsissä 1800-luvun puolivälissä.
Liina asuu ihmisiltä piilossa metsässä vastasyntyneen tyttölapsen kanssa. Lapsi on hänen, isän nimeä ei kukaan saa uhkaamallakaan tietää. Kun talvi on tulossa, Liina lähtee vaeltamaan lapsi selässään Norjan puolelle etsimään ruokaa ja mahdollisia sukulaisia.
Matkalla vastaan osuu Mustamäen Taneli, villimies, karhunkaataja ja hevostrokari, jolla huhutaan olevan miestappo tunnollaan. Liina ja Taneli kiintyvät vähitellen toisiinsa.
Muut alueen asukkaat ylenkatsovat suomalaisia ja huhut kertovat, että metsäkansa on pakanoita, jotka kainostelematta kylpevät yhdessä alasti niissä taloissa, joita he kutsuvat saunoiksi.
Jotta tämä villi kansa saataisiin kuriin ja Herran nuhteeseen, asetetaan Suomalaismetsiin nuori norjalainen pappi. Nuhdesaarnoja pitävällä hengenpaimenella on kuitenkin omat heikkoutensa.
Metsäsuomalaisten eloonjäämiskamppailu, omaleimaiset elämäntavat, taikausko, noituus ja ennen kaikkea siteet luontoon on tuotu esiin elävin kuvin, mutta kunnioituksella ja lämmöllä. Luonto on metsäsuomalaisille pyhä ja loukkaamaton.

Finnskogen, elämän kehto on metsäsuomalaisista kertovan kirjasarjan aloitusosa. Sarja herättää eloon lähes unohdetun kappaleen suomalaisten historiaa. Samalla se valaisee oivasti suomalaista identiteettiä.

Hieno kirja kansasta, jolle puilla on erityinen merkitys. Raskasta elämää, surua mutta myös pieniä hyviä hetkiä.
--
Katsoin että sarjasta on suomennettu tämän lisäksi vain seuraava osa, vaikka osia olisi ilmeisesti seitsemän norjaksi. Harmi.

Annelis saa luettavaa!

Kiitos kirjasta, Chania! Ai, tämä onkin norjalainen sarja. Enpä arvannut tai muistanut.
Norjankielinen alkuteos: Det vokser et tre i Mostamägg – roman (2009)

Luulin ensin tämän olevan historian kirja, mutta kyseessä onkin historiallinen romaani. Mielenkiintoinen tarina aiheesta, josta aiemmin en ole lukenutkaan. Omaan sukuunkin tämä liittyy vuosisatojen takana.
Esi-isäni Antti Mulikka tuli jostain idästä Keski-Suomeen Pylkönmäelle 1564 ystävänsä Lauri Karjalaisen kanssa. He perustivat uudistilat Karanka-järven rannalle. Siitä sai alkunsa Mulikan kylä. Jotkut Antin pojista muuttivat Ruotsiin metsäsuomalaisiksi. Heidän jälkeläisistään jotkut jatkoivat matkaansa Norjaan. 1700-luvulla norjalaisten Mulikoiden jälkeläisiä muutti Amerikkaan New Jerseyhin ja perustivat sinne Mullicka Hill -nimisen pikkukaupungin. Sukua tutkinut A V kävi siellä muutama vuosi sitten ja tapasi kaukaisia sukulaisiamme. Tämä sukutarina tuli mieleeni monta kertaa tätä kirjaa lukiessani.

Kirja lähti viime perjantain toivekirjana kohti Ähtäriä, jossa molemmat mummoni asuivat toisistaan tietämättä. No, tutustuivathan he lopulta. Asui siellä myös äidinisä seppänä ahertaen.

Lukuiloa Ähtäriin!

Kiitokset toivelistakirjasta ja ihanasta perhoskortista.
Just aamusella mietin, että minkä uuden kirjan aloittaisin tälle päivää. Jännä nähä, onko tämä heti aloituksessa.
Mukavaa kesää 2023 :)