Lukupiirimme kirja elokuussa 2020.

Kustantajan nettisivuilta:

"Aina kun hän poistuu kotoaan, katseet ympäröivät häntä. Rosa on opettajatar, jumalanpelossa kasvatettu nuori nainen. Mutta hän on myös poikkeus, kummajainen: orpotyttö Ovambomaalta, jonka lähetyssaarnaajat ottivat hoiviinsa ja toivat Suomeen.
Rosa kasvaa ankaran kasvattiäitinsä varjossa ja yrittää samalla keriä kasaan omaa tarinaansa. Kuka on hänen oikea äitinsä? Voiko hänellekin olla paikka tässä maailmassa? Vaikka Rosa on ujo ja arka, hän on henkisesti itsenäinen ihminen, jolla on vahva sisäinen maailma. Jopa kolkon ja syrjäisen ruukkikylän opettajattarena hän uskaltaa unelmoida jostain muusta: laulamisesta, kenties rakkaudesta.
Vappu Kannaksen esikoisromaani perustuu löyhästi Rosa Clayn (1875-1959) elämänvaiheisiin Suomessa. Teos piirtää suurella herkkyydellä kuvaa poikkeuksellisesta naisesta, joka ponnistelee kertoakseen itse oman tarinansa. Se esittää painavia kysymyksiä kertomisen etiikasta, suomalaisuudesta ja identiteetistä."

S&S, 2. painos, 2020.

Paljon ajatuksia herättävä kirja, jonka luettuani googlailin harvinaisen paljon lisätietoa - Ambomaasta, Sortavalan seminaarista, Namibiasta, lähetystyöstä ja myös Rosa Claysta. Suhteeni näihin yleisiksi tulleisiin fiktiivisiin kirjoihin, joissa on kuitenkin vahva elämänkerrallinen tausta, on vähän ambivalentti. Fiktiota on ihana lukea, mutta haluan sitten kuitenkin tietää myös faktat.
Kirja jätti miettimään lähetystyön oikeutusta, rasismia ja ihmisiä, jotka elävät juurilleen vieraassa ympäristössä. Tämä kirja sai minut kuitenkin pohtimaan myös omaa taustaani, sillä Rosa Clay on asunut samoilla seuduilla kuin minäkin, ja omista vanhoista sukuni jäsenistä useampikin opiskeli aikanaan tuolla Sortavalan seminaarissa ja toimi sitten opettajina. Mitä tuosta ankaraksi ja siveelliseksi kuvatusta opettajakoulutuksesta onkaan siirtynyt itseeni?! Lukiessa tuli mieleen myös lapsuus -70-luvulla, jolloin ruokapöydässä korostettiin lautasen tyhjäksi syömisen tärkeyttä ja muistutettiin Ambomaan nälkää näkevistä lapsista.
Kieli meni kirjassa hetkittäin turhan lyyriseksi minun makuuni, mutta esimerkiksi tapa, jolla kasvatusäidin kylmyyttä ja julmuutta kuvattiin, oli ihon alle menevää, upeaa.

Rosa Clay saa seuraa parista muusta kirjasta ja toivoo pääsevänsä Keravalle, Flower78:lle. Lukuiloa!

Tämä vaikutti kiinnostavalta kirjalta ja takuulla sellaiselta, josta oppii paljon uutta, joten lisäsin tämän toivelistalleni. Eihän se ehtinyt kauaa siellä olla, kun kirja on jo käsissäni. Suuret kiitokset, lukutuoli!

Hieno ja hyvin kirjoitettu kirja, joka esittelee Rosa Clayn, josta en tiennyt etukäteen mitään. Toisaalta lukukokemus oli jokseenkin hämmentävä, sillä kyseessä on kuitenkin fiktiivinen tarina, vaikka perustuukin osittain faktoihin. Olisin halunnut tietää enemmän siitä, että mitkä osat tarinasta olivat totta ja mitkä täysin fiktiota. Tosin sekä tarinan seassa olleet kirjailijan kommentit ja lainaukset eri lähteistä että kirjan lopussa olleet jälkisanat toivat tähän hieman selvyyttä. Voin kuvitella, että mustan ihmisen kokemukset ja tuntemukset 1800-luvun lopun Suomessa ovat hyvin voineet olla kuvatunlaisia. Olisipa ollut mielenkiintoista tietää tarkemmin Rosan elämästä Amerikassa. Kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, vaikka olikin suurelta osin fiktiivinen.

Kirja lähtee postitse Annimannille. Hyvää alkanutta lukuvuotta 2021!

Kiitos tästäkin toivekirjasta, Flower78!