Karisto:

"Lina Heydrich, natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski, on jo vanha nainen. Hän on päättänyt antaa elämänsä viimeisen haastattelun luotettavalle toimittajalle. Vuosikymmeniä hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina kertoisi totuuden. Muistoissaan nainen palaa 1940-luvulle, jolloin hän eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. Prahassa perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun toukokuussa 1942 SOE:n agentit hyökkäsivät Reinhard Heydrichin kimppuun kohtalokkain seurauksin. 42 vuotta miehensä kuoleman jälkeenkin Lina näkee tästä unta joka yö.

Historiallisiin tapahtumiin perustuva Frau valottaa kiistellyn natsikenraalin persoonaa vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja valtaan sairastumisesta. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli lopulta pala järkyttävintä sotahistoriaa. Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä 1960-luvulla hän avioitui teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan, kanssa."

***
Rannela kirjoitti Frauta työstäessään työpäiväkirjaa, jonka saa ladata ilmaiseksi täältä: https://rannela.files.wordpress.com/2016/01/frau_tyopaivakirja.pdf

Olipa tämä kiinnostava, kevyen oloinen ja nopealukuinen tarina raskaasta aiheesta. Rannela on todella taitava ja kietoo kiehtovasti faktan ja fiktion. Hänen tyylinsä on toteava ja kiihkoton, mikä tekee minusta kirjasta sitäkin vaikuttavamman. Kannattaa myös ladata ja lukea hänen työpäiväkirjansa (linkki ensimmäisessä journalissa), jossa hän avaa tutkimus- ja kirjoitusprosessia. Mielenkiintoista luettavaa!

Hippakirja siirtyy seuraavalle lukijalle kesämiitissä.

Kiitos tästä toisestakin toivekirjasta ja miittiseurasta!

Olen lukenut paljon natsiaikaan liittyvää kirjallisuutta ja nykyään mietin kirjaan tarttuessani, mahdanko saada tästä irti mitään uutta.

Kirjan alkupuoli ei minua vielä säväyttänyt, mutta kirjan edetessä kiinnostuin tarinasta yhä enemmän. Tämä tarjosi uuden näkökulman tapahtumiin ja tarinasta muodostui lopulta todella mielenkiintoinen. Pidän myös Rannelan tavasta kirjoittaa, joten olihan tätä ilo lukea raskaasta aiheesta huolimatta.

Tammikuun kuukauden kirjailija -haasteen voittanut toivoi palkinnoksi yllätystä, joten Frau lähtee arvonnan voittaneelle. Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja mukavia talvipäiviä!

Toiverouva putkahtikin sukkelaan postiluukusta. Kiitos!

16.2.2021:

Tämä mielenkiintoinen, jo 2016 ilmestynyt kirja oli mennyt minulta kokonaan ohi, kunnes havaitsin sen täällä liikkumassa, ja Bookcrossing teki jälleen tehtävänsä.

Natsien aikaansaannoksista olen jo tullut lukeneeksi niin paljon, että enemmän kuin se, mitä ne tekivät, on alkanut kiinnostaa, miten ne sen tekivät - siis millaisia ihmisiä ne olivat voidakseen tehdä mitä tekivät.
Tämä kirja ei kerro siinä suhteessa kovin paljon Prahan teurastajasta Reinhard Heydrichistä, mainitseepa kuitenkin:
Myöhempinä vuosina joku sanoi, että herra Heydrich oli ihmiskunnan vihollinen, mutta pikkulasten paras ystävä.
Niinpä. Ja muutama sivu myöhemmin Erich Richter lukee ajatuksiani:
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ihmisessä oli se, mikä sai eniten ymmälle: ristiriitaisuus. Jokainen pystyi yhtä lailla luomaan kuin tuhoamaankin elämää.

Ja Lina Heydrich vasta hämmästyttääkin. Rannela piirtää rouvan kuvan ja taustatapahtumiset todella hienosti, teksti on loistavaa ja kirjan rakenne on taitava, 226-sivuinen kirja on ilmeisen mittavasta taustatyöstä hioutunut timantti. (Työpäiväkirja on vielä lukematta, mutta laitan kirjan nyt eteenpäin kun sille on uusi toivoja.) Lähdeluettelossa kiinnitti huomion Ruskea kirja Saksan natsiterrorin hirmuista vuodelta 1933. Siis jo 1933! Piti ihan kysyä kirjastonhoitajalta moisesta kirjasta. No sehän olikin sitä kommunistien propagandaa ;-)

-ruzena

Kirja perillä, kiitos. Tämä on bookcrossingissa ihan parasta: ei ole kovin monta päivää siitä, kun lisäsin kirjan toivelistalleni ja nyt jo pitelen sitä käsissäni

Nopealukuinen kirja raskaasta aiheestaan huolimatta. Aluksi Rannelan kirjoitustyyli tuntui sekavalta, mutta kun siihen tottui, tarina vei mennessään. Luulen, että tutustun vielä työpäiväkirjaankin.

Miittipöytään tarjolle.

"Frau" kiittää ja kuittaa.

Erilainen näkökulma 2. maailmansodan tapahtumiin. Hienosti rakennettu kertomus, ja myös mielenkiintoinen, kun en pysähtynyt liiaksi miettimään mikä oli totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta.

Nappaan kirjan mukaani Turun miittiin tulevana lauantaina, josko vielä löytyisi joku joka ei ole tätä lukenut.

Tämäkin kirjan on tarjolla Turun Bookcrossing-mittissä Kosken Leipomossa Yliopistonkadulla 18.3. klo 13.