"Pikkupoika näkee marketin itsepalvelupesulassa veren tahraaman maton. Aluksi havaintoa pidetään vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta pian se saa aikaan tapahtumien vyöryn, jota komisario Sakari Koskinenkaan ei voi sivuuttaa.

Tampereen kesässä tapauksen loimet näyttävät johtavan kauas vuosikymmenten taakse aina ratkaisematta jääneeseen henkirikokseen ja nuoren konstaapeli Koskisen uran ensimmäiseen isoon juttuun saakka. "

***
Tuli luettua, mutta oliko tämä vähän vaisu aiempiin Koskis-kirjoihin verrattuna..? Mr Piiku oli samaa mieltä, saapa nähdä mitä Duffeli tuumii.

Kiitos taas toivelistakirjasta, Piiku!

Kieltämättä tässä oli vähän väliteoksen/”täytebiisin” makua. Aika hajanainen. Siitä huolimatta en ollenkaan halua ajatella komisario Koskisen ikää — vuonna -56 syntyneenä hän on hyvin lähellä eläkeikää. Ja kirjailija itse on vielä vanhempi. Apua!

Mitäköhän muuten Jokinen (ja esim. Outi Pakkanen) saa irti koronakeväästä? Mielenkiinnolla odotan.

Kolmoishaaste:
Sivulla 31 muistellaan ”Saravon Pekka, Pekka, Pekka” -renkutusta ja sivulla 337 huudellaan koiraa: ”Peni Peni Peni!” Ja samalla sivulla lukee vielä ”bäng bäng bäng”.

Lisäksi kirjassa oli vaikka mitä sekalaisia kolmosia. Esimerkiksi kolmannessa luvussa mieskolmikko hoilaa ”kolmisanaista säkeistöä Löikö mörkö sisään, sitten yksi miehistä humauttaa kanootin melalla tyhjän öljytynnyrin kylkeen kolme kertaa ja sitten sama kolmiääninen kajautus Löikö mörkö sisään. – – Löikö mörkö sisään — kolme iskua tynnyrin kylkeen — Löikö mörkö sisään — ja taas...”

Hyviä lukuhetkiä!

En voinut vastustaa tätä tuoretta Jokista duffelin avl-tarjouksessa, paljon kiitoksia! Jemmaan kirjan Smabbelle sitten seuraavaksi.