Harry H. kertoo Hjallis Harkimosta puolen, jota moni ei tunne. Snellmanin tulkinta on, että Harkimo on herkkä ja tunteellinen mies, joka kärsii yksinäisyydestä.

Poimin kirjan vaihtohyllystä viime kesänä. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä Hjalliksesta, mutta se ohuempikin mielipide oli ehkä enemmän negatiivinen kuin positiivinen.

Ehkä kuvittelin kirjaa jonkinlaiseksi elämäkerraksi, mutta sellainen tämä ei ollut. No, kirjan ohuuden takia jo arvelin että ei tässä kovin paljoa yksityiskohtiin puututa. Kirja oli enemmänkin kirjailijan subjektiivinen kokemus kirjoitettavasta, tai vuorovaikutusta kirjailijan ja päähenkilön välillä. Täytyy myöntää, että tyyli oli hyvä valinta. En vieläkään voi vakuuttaa tykkääväni Harkimon hahmosta tai arvostavani kaikkea hänen tekemäänsä, mutta kyllä tämä avasi häntä enemmän ihmisenä. Jotenkin jännä fiilis, että vaikka Hjalliksesta kuvattiin yksityistä puolta, niin silti hänen yksityisyytensä säilyi edelleen paljastamattomana.

Näyn kategorioineen kirjan elämäkerrat ja muistelmat -kohtaan, mutta enemmän tämä minusta oli kaunokirjallinen teos kuitenkin.

Kirja valikoitui lukuvuoroon suomalaisen foorumin elokuun 2021 kirjailija -haasteen tiimoilta. Anja Snellmanilta olen lukenut aikoinaan Sonja O. kävi täällä (Anja Kaurasen nimellä kirjoitettu silloin), josta jäi myös aika erikoinen fiilis. Mahtuupa tämä myös välipalahaasteeseen, sillä kirjassa oli 146 sivua. (jos sisällysluettelo lasketaan mukaan, niin 148).